Blind Channel - Exploring Hogwarts

Luku 2 - Who do you think you are? (Niko)

Niko tunsi, että häntä seurattiin. Hän oli jo oppinut tunnistamaan sen aavistuksen, vaikka noista kevyistä askelista ei kuulunut lainkaan ääntä. Ties kuinka mones kerta tämä oli tällä viikolla. Huokaisten Niko kääntyi kannoillaan.

-          Ei, et saa tulla mukaan.

Valkokirjava kissa tapitti häntä itsepintaisesti eikä reagoinut, kun Niko yritti huitoa sitä tiehensä. Sen keltaiset silmät kiiluivat hämärässä käytävässä tuomitsevasti. Niko huokaisi jälleen. Tämä eläin koituisi vielä hänen riesakseen, vaikkakin Nikon oli pakko alkaa pikkuhiljaa myöntämään itselleen, että alkoi heltyä otukselle, joka yhä uudestaan ja uudestaan hakeutui hänen seuraansa.

-          Kuin kauan toi on sua seurannu? kysyi Tommi, joka oli seisahtunut muutaman metrin päähän ihmettelemään, miksi Niko oli pysähtynyt.

-          Koko viikon, Niko vastasi. Hän oli heltynyt silittämään jalkojaan puskevaa kissaa, joka kehräsi nyt tyytyväisenä saamastaan huomiosta.

-          Kenen se on? Tommin kysyi kulmat korkealla ja hieman kurtussa, kielien lievästä huvittuneisuudesta.  

-          En tiedä. Mä oon kysynyt kaikki läpi, mut kukaan ei tunnista sitä. Ilmeisesti se on koditon ja kiivennyt Rohkelikon oleskeluhuoneeseen jostain avoimesta ikkunasta.

-          Ja nyt se on näköjään päättänyt, et se on sun kissa, Tommi naurahti.

-          Tai pikemminkin, et mä oon sen ihminen, Niko huokaisi ja nosti kissan syliinsä. – Hyvä on, mutta mä en oikeesti voi ottaa sua mukaan tarvehuoneeseen.

Niko vei kissan makuusaliinsa ja veti oven kiinni perässään, ettei se seuraisi häntä taas. Hän kuuli lähtiessään neulanterävien kynsien raapivan närkästyneenä ovea, eikä voinut olla tuntematta hieman huonoa omatuntoa jättäessään kissan lukkojen taakse. No, mutta mitäs seurasi häntä kaikkialle, eihän hän yksinkertaisesti voinut ottaa sitä mukaan joka paikkaan. Niko kuitenkin päätti salaa mielessään, että hakisi kissalle yöllä keittiöstä herkkuaterian hyvitykseksi muutaman tunnin vankeudesta.

-          Jos sen nimeks ei tuu Tommi, niin mä revin sun luudanvarresta jokaisen risun irti, Tommi ilmoitti heidän kulkiessaan oleskeluhuoneen poikki Lihavan Leidin muotokuvalle ja siitä käytävään.

-          Sen kun revit mut sen nimeks ei todellakaan tuu Tommi, Niko nauroi.

-          No keksipä sit parempi nimi.

Niko mietti hetken, ennen kuin vastaus pulpahti kuin itsestääm ulos hänen suustaan:

-          Rommi.

-          Rommi??? Miksei vaan saman tien Tommi? Tommi närkästyi. Mutta Niko oli päättänyt jo. Kissasta tulisi Rommi, mikäli sen omistajaa ei löytyisi ja kissa jäisi Nikolle. Salaa hän toivoi sitä koko sydämestään. Hän oli toivonut lemmikkiä jo pitkään. Vaikkakin, no, pöllöä, mutta hän oli totisesti alkamassa kiintyä tuohon vähän röyhkeään kissaan, joka oli päättänyt valita hänet.

-          Onko sulla oikeestaan ees mitään käsitystä mihin me ollaan menossa? Niko kysyi Tommilta heidän laskeutuessaan Rohkelikko -tornin portaita alas. Hän oletti, että Tommi olisi paremmin perillä tästä ”musiikkiproggisesta”, johon heidät oli rikkinäisen puhelimen tavoin kutsuttu, mutta Tommi kohauttikin olkiaan.