Blind Channel - Exploring Hogwarts

Luku 9 - Hide it or not (Joonas)

Oli joulukuu. Lukukausi läheni päätöstään, jonka kruunaisi juuri ennen joululomaa järjestettävät joulutanssiaiset. Blind Channel soittaisi bileissä, ja poikien illat kuluivat treenatessa, sekä uutta musiikkia tehden. Joonas oli innoissaan tulevasta keikasta, ja oli treenannut sormenpäänsä verille.

Ensilumi oli laskeutunut maahan sekä linnan ylle, antaen sille valkean puuterisen peiton, joka sai linnan hohkaamaan valkeaa valoa. Marraskuun synkeys oli poistunut ehkä linnan ympäriltä lumen myötä, mutta ei sentään Joonaksen miltei naurettavan melankolisen parhaan ystävän mielestä. Joel ei voinut käsittää, että Magnus Baileysta ei ollut vieläkään kuulunut mitään, vaikka kurpitsajuhlasta oli jo miltei kaksi kuukautta. Joel koetteli heidän kaikkien hermoja, sillä hänen lempikeskustelunaiheeksi oli noussut valitusvirsi siitä, että Bailey oli satavarmasti unohtanut heidät. Muut olivat jo päässeet pettymyksestä yli, ja halusivat keskittyä musiikin tekemiseen. Niko ja Joel olivat onnistuneet viikko sitten kehittelemään välilleen myrskyisän riidankin, kun Joel oli tuosta noin dumannut Nikon idean siitä, että Niko kysyisi tämän musiikkia tekevältä jästiveljeltä, olisiko hänellä jotakin väyliä, jota kautta he voisivat viedä musiikkiaan eteenpäin. Joelin mielestä kuitenkin Nikon veljen kotikutoinen räppi ei edustanut sitä tasoa, mihin Blind Channel tähtäsi. Niko oli mököttänyt koko viikon, kunnes Joel oli nöyrtynyt ja pyytänyt anteeksi.

 Joonas ei kuitenkaan tohtinut moittia Joelia huonosta tuulesta, sillä hän tiesi kuinka tärkeä paikka Bailey hänelle oli. Niin kuin heille kaikille. Mutta Joonaksenkin oli pakko myöntää, että sadannen viidennen tuhannen valivali -keskustelun jälkeen, hän puhuisi Joelin kanssa mistä tahansa muusta kuin Baileysta.

Sinä, torstaisena aamuna Joel ei kuitenkaan ollut maininnut sanallakaan Baileyta, kun he istuivat aamupalapöydässä Suuressa Salissa, ja Joonas oli tyytyväinen. Sen sijaan, Joel puhui joulutanssiaisista ja Joonas kuunteli vain puolella korvalla keskittyen vielä hieman aamu-unisena syömään murojaan.

-          Onhan se aika vanhanaikasta silleen, Joel sanoi. Joonas kohotti katseensa murolautasesta, kiinnostuneena, että mistä ihmeestä Joel puhui. – Ja ei sillä, et me mihinkään sellaseen ees kerettäis, ku me kuitenkin esiinnytään.

-          Ai mihin? Joonas kysyi hölmistyneenä pitäen murolusikkaa puolitiessä kädessään, kun sen matka hänen suuhunsa oli pysähtynyt hänen esittäessään kysymystä.

-          No viemään joku tyttö joulutanssiaisiin! Joel puuskahti ilmeisen ärtyneenä siitä, ettei Joonas ollut kuunnellut. Joonas räpytti silmiään ja hänen katseensa vaelsi automaattisesti Rohkelikko -pöytään. Hän kuitenkin pudisti sitten päätään, kuin karistaakseen hänen mieleensä hiipivät ajatukset pois.

-          Ai? Onks sulla sit joku, jonka sä haluisit viedä? Joonas kysyi. Joel kohautti olkiaan.

-          Se Puuskupuhin etsijä, Joanna Brown on hyvännäkönen, Joel sanoi. – Ja kiva. Mä juttelin sille pari viikkoa sitten Kolmessa Luudanvarressa.

-          Sehän seurustelee Korpinkynnen husipauskapteenin Joshua McKinnonin kanssa, Joonas totesi. – Olli kertoi. Huispaajat on aina huispaajien kanssa.

Joel työnsi alahuulensa törrölle pettyneenä.

-          No olin mäkin hetken huispaaja, hän murahti. Joonas hymähti Joelin rakkaudenkaipuulle huvittuneena ja jatkoi murojensa syömistä.

-          No sitten on tietysti… Joel sanoi hitaasti katsoen Joonasta varovasti. Joonas katsoi takaisin kysyvästi. Joel vilkaisi salin toiselle puolelle kohti Rohkelikko -pöytää. Hänen katseensa pyyhkäisi ohi Nikon ja Tommin, ja pysähtyi heidän lähelleen mustiin laineisiin, jotka valuivat Annie Goldsteinin täydellistä selkää pitkin miltei yli penkin reunan, jolla hän istui.