Blind Channel - Exploring Hogwarts

Luku 3 - Heaven or Hell (Niko)

Niko oli ajatuksissaan noustessaan tyrmien kiviportaita luokkatovereittensa vanavedessä taikajuomien tunnin jälkeen. Hän kuunteli vain puolella korvalla muiden viidesluokkalaisten rohkelikkojen mauttomia läppiä. Häntä edelleen vaivasi eilinen. Niko oli vieläkin ärsyyntynyt ja loukkaantunut siitä, että uskoi Joelin halveksuvan häntä jästisyntyisyyden vuoksi, mutta eräänlainen huoli siitä, että oli tehnyt pahan virheen torjuessaan idean bändistä, alkoi nostaa päätään. Vaikka hän oli kyllä edelleen vihainen. Vihainen Joelille. Hän oli vihainen myös Joonakselle, joka hänet oli koko tilanteeseen edes hoitanut, ajatellessaan, että bändi tällä kokoonpanolla olisi jotenkin hyvä idea. Mutta hän oli myös salaa hieman surullinen, ettei ollut antanut heille mahdollisuutta, sillä vaikka Joel olisi kuinka kusipää tahansa, Nikon oli pakko myöntää, että hänellä oli ollut todella potentiaalisia ideoita.

- Hei Niko! Paul Nott, yksi hänen äänekkäimmistään ja suoraan sanoen ärsyttävimmistään tupakavereistaan havahdutti hänet mietteistään. Paul oli vanttera, hyvännäköinen ja hivenen ylimielinen huispaaja. Hän oli juuri sellainen suosittu poika, joita seurasi joukko itsestään epävarmoja hännystelijöitä, sekä ihastuneita tyttöjä, joihin tietynlainen röyhkeä kusipäisyys vetosi. Niko oli aina yrittänyt pitää hyvät välit häneen, koska tiesi, että tietynlaisessa teinien luomassa hierarkiassa kannatti tulla kaikkien kanssa toimeen, ettei joutuisi itse pahnanpohjimmaiseksi, mutta rehellisesti sanoen hän ei järin pitänyt tuosta rehvastelevasta jätkästä. - Muistatko kun me löydettiin se pirunnuoran pistokas kasvamasta ihan Kielletyn metsän reunasta? Arvaa mitä me tehtiin sille?

Niko ei varsinaisesti ollut nyt sillä tuulella, että olisi jaksanut näiden idioottien juttuja, mutta pakottautui kuitenkin ottamaan muka kiinnostuneen ilmeen. Aivan sama olisiko Paul tunkenut pirunnuoran vaikka perseeseensä...

- Me vietiin se kolmannesta kerroksesta lähtevään Tylyahon salakäytävään, Dennis Davies, Paulin hännystelevä ystävä, hykerteli. - Siellä on yhessä kohtaa portaat, jossa on hämyaskelma. Jos siihen lankee, lentää suoraan pirunnuoran syliin.

- Jep, ja me vinkattiin niille kolmasluokkalaisille rääpäleille siitä salakäytävästä, Paul virnuili. - Mitäs pöllivät oleskeluhuoneesta mun suklaasammakkokortit

Niko tunsi olonsa vaivaantuneeksi. Hänen teki mieli huomauttaa, että niin saattoi käydä, jos jättäisi kortit kenen tahansa poimittavaksi oleskeluhuoneeseen ja kuka ylipäätänsä enää viisitoistavuotiaana keräili jotain suklaasammakkokortteja, mutta hänen ei tehnyt nyt mieli ajautua riitoihin enää kenenkään uuden ihmisen kanssa, joten tyytyi vain hymyilemään typerästi.

- Eiks toi nyt mee jo vähän yli? Tommi kysyi uskaltaen kyseenalaistaa ääneen sen, mitä Nikokin oli ajatellut. Nikon oli ihailtava Tommin pokkaa. Kuka tahansa ei uskaltaisi sanoa poikkipuolista sanaa Paulin älyttömyyksille.

Paul ja Dennis nauroivat.

- Sä voitkin Lalli sit varmaan mennä vasikoimaan McGarmiwalle, Paul virnisti. - Voi olla, että se rehu löytyykin seuraavaks sun sängyn alta.

- Tosi kypsää, Tommi tuhahti, mutta ei ollut moksiskaan Paulin uhkailuista. Tommia ei niin vain höykyytetty, ja muut rohkelikot kyllä tiesivät sen.

Paul ja Dennis eivät välittäneet Tommin paheksunnasta, vaan jatkoivat aiheesta läpän heittoa heidän kulkiessa aulan läpi kohti Suurta Salia. Niko mietti kuumeisesti jotain tekosyytä, jotta voisi välttää lounaan Paulin ja Denniksen seurassa. Mutta hänen suunnitelmansa keskeytyivät kun joku huusi hänen nimeään.