Blind Channel - Exploring Hogwarts

Luku 7 - Come and get it (Joonas)

Joonaksella oli suunnitelma. Se oli ovela, laskelmoitu ja häijy. Hän tunsi olonsa kapinalliseksi, jopa vähän rikolliseksi. Vaikka hän yleensä oli säyseä ja (ainakin suurimmaksi osaksi) lainkuuliainen, hänen täytyi myöntää nauttivansa siitä, että sai joskus olla vähän ilkimys. Sitä paitsi teko olisi ansaittu.

Joonas hiipi kuudesluokkalaisten luihuisten makuusalin käytävää pitkin viimeiselle ovelle, vaikka hän itse asui keskimmäisessä. Hän painoi ovenkahvaa varovasti, ettei siitä kuuluisi ääntä, jos huoneessa sattuisi olemaan sen asukkaita paikalla. Hän oli suunnitellut kyllä valmiiksi jo tekosyyn, jos sattuisi jäämään kiinni vieraaseen huoneeseen sniikkailusta, mutta jännitys kutitti silti hänen vatsanpohjaansa.

Huone oli tyhjä. Joonas huokaisi helpotuksesta ja astui sisään huoneeseen itsevarmoin askelin hymyillen itsekseen tyytyväisenä. Kuten hän oli uumoillutkin, kaikki olivat tunneilla. Niin kun hänen itsensäkin piti olla, mutta hän oli valehdellut professori Longbottomille, että hänellä oli muka outoja vatsakipuja, lintsatakseen yrttitiedosta. Se soi hänelle täydellisen tilaisuuden hiipiä Christian Bootin makuusaliin penkomaan hänen tavaroitaan. Joonas avasi Christianin sängyn viereisen vaatekaapin ja tiiraili uteliaana sen sisältöä. Koulupuvut olivat asetettuna siistiin riviin henkareihin ja niiden alla muut vaateet pinoihin viikattuna. Joonas spottasi myös verenpunaisen viitan, mitä AATT:n jäsenet käyttivät promokuvissaan. Toisella puolella oli hyllykkö, mihin Chris oli koonnut tavaroitaan. Koulukirjoja ja tarvikkeita, kitakiviä ja velhoshakkilauta. Kaapin pohjalla oli vanha luudanvarsi, jolle Joonas vähän tuhahti. Hänellä itselläänkin oli parempi luuta, vaikkei hän ollut lentänyt säännöllisesti pariin vuoteen.

Ylimmällä hyllyllä oli valikoima rumpukapuloita. Ne kiinnostivat Joonasta eniten, ja etenkin niiden vieressä makaava paperipino. Hän ei halunnut koskea mihinkään, ettei Chris huomaisi, että joku oli käynyt hänen kaapillaan, joten hän kaivoi taikasauvansa esille.

-          Spesiaalit paljastuis, Joonas kuiskasi ja osoitti paperikasaa sauvallaan. Se alkoi hehkua himmeästi. Tai tarkalleen ottaen yksi tietty pergamentin pala kasan pohjalla. Joonas näpäytti sauvaansa tuntien kiihtyvän innostuksen kihelmöivän sormenpäissään, kun pergamentti leijui verkkaisesti ilman halki hänen ojennettuun, sauvaa pitelemättömään käteensä.

Joonas alkoi lukea kädet täristen pergamentin sisältöä. Hän henkäisi. Oliko After All This Time tosissaan? Vaikka pergamentin sisältö hieman jopa järkytti Joonasta, hänen huulensa kaartuivat tahattomaan virneeseen mitä pidemmälle hän luki. Tämä oli Joonaksen näkökulmasta täydellistä. Niin kuin hän oli arvellutkin, löytö sallisi heille ainekset maksaa AATT:lle takaisin. He eivät selkästi olleet ainoita, jotka rikkoivat sääntöjä ja tämä löytö todistaisi, että AATT:lla oli kaapissaan luuranko, jonka esiin vetäminen sallisi BC:lle erävoiton, ellei jopa koko mestaruuden.

Tuntia oli vielä jäljellä, kun Joonas asteli Luihuisen oleskeluhuoneen läpi. Hänen ei tietenkään ollut mitään mieltä palata kasvihuoneille, kun oli juuri valehdellut Longbottomille menevänsä sairaalasiipeen. Siksi hän suuntasi kirjastoon ajatuksena, että rustaisi iltapäivän pimeyden voimilta suojautumisen läksyt. Mysteerinen pergamentin palanen oli visusti taiteltuna hänen povitaskuunsa, mahdollisimman piilossa ja lähellä hänen ihoaan, ettei se vahingossakaan katoaisi. Hän ei malttaisi odottaa, että pääsisi esittelemään löydöstään Joelille ja muille ystävilleen, kunhan koulupäivä olisi ohi.

Vaikka oli aamupäivä, kirjastossa oli muutama hyppytuntia viettävä oppilas opiskelemassa. Matami Prilli hääräsi hyllyjen välissä ja loi Joonakseen epäileviä katseita. Joonas ei tuominnut häntä siitä, sillä viimeksi kun hän oli ollut kirjastossa, hän oli vahingossa räjäyttänyt yhden kirjahyllyistä harjoitellessaan poistoloitsuja loitsutunneille. Joonas yritti hymyillä Prillille anteeksipyytävästi ja livahti tämän silmien ulottumattomiin seuraavalle kirjahyllyjen muodostamalle käytävälle. Hän vilkuili taakseen, kunnes törmäsi johonkin. Ihana sekoitus kukkaista ja suklaista tuoksua leijaili hänen nenäänsä miltei sumentaen hänen aivonsa. Joonaksen sisuskalut heittivät volttia.