The Universe Hates Me / Drarry Fanfiction

osa 11

Dracon P.O.V

Kerroin Hermionelle totuuden ja pyysin  apua anteeksi pyynnössä. Hän ei ollut edes yllättynyt. Kuulemma käyttäydyin aivan eri tavalla kuin Harry. En minä niin huono ollut!! Hermione kertoi, että Harry antaisi anteeksi ajan kanssa, ellei jopa jo nyt ollut valmis.

En ymmärtänyt, miksi Hermione luotti minuun niin nopeasti. Oliko Harry kertonut itse? Tämä koko sotku oli niin hämmentävä!

Lähdin etsimään Harrya.

...

Harry antoi anteeksi! Ajattelin helpottuneesti. Ja mä olin valmiina tekemään vaikka mitä, pysyäkseni sun kaverina. Noin vaan annat anteeksi, idiootti... Hymyilin kunnes tajusin, että olin sanonut sen ääneen ja Harry tuijotti mua hämmentyneenä.

Voi vittu!

"Aijaa.. Mitä suunnittelit? En tiennyt, että noin paljon välität"

Olin totaalisesti häpäisty nyt! Pian Harry arvaisi, miten ajattelen hänestä... Minä ja mun typerä suuni. "E-ei mitään ihmeellistä! Auttaa sua jossain.., ärsyttää Snapea, oikeasti tutustua Gra- Herimioneen? Mitä keksitkään", sanoin paniikissa.

"Oletko tosissasi? Se olisi mahtavaa!"

Yhtäkkiä tunsin Harryn lämpimän kehon painuvan minua vasten ja jäädyin totaalisesti.

Harry halaa mua?
Halaa mua.
HARRY HALAA MUA!

Aloin panikoimaan yhä enemmän.

Mitä jos harry huomaa, että pidän tästä enemmän kuin pitäisi!

Mieti jotain muuta, Draco!

"Ärsyttää Snapea? Joo se osaa olla ilkeä, ansaitsee sen", Sanoin vieden ajatukset ilkeään kummisetääni.

Severus mekossa hiukset nutturalla ja meikit päällä. Ajatus oli naurettava, mutta auttoi ongelmaan.

Juuri kun olin rauhottumassa Harry tuli lähemmäksi ja alkoi kuiskimaan korvaani.

"Kiitos Draco, et tiiä kuinka paljon tää merkitsee mulle", Harry sanoi matalalla äänellään ja otti leuastani hellästi kiinni. Katsoin Harrya varovasti. Hänen kauniit vihreät silmänsä katsoivat minua keskittyneesti. Olin  99% varma, että suutelisin häntä jos en lähtisi nyt. Tai pyörtyisin. Joten lähdin niin äkkiä kuin pystyin. Ennen kuin Harry huomaisi mitään!

...