The Universe Hates Me / Drarry Fanfiction

osa 4

Harryn P.O.V

Vietin lähestulkoon koko loppupäivän  Malfoyn huoneessa. Olin tutkinut hänen huonettaan, sillä en muutakaan tekemistä keksinyt. Kun kello oli viimein 23.00 päätin mennä nukkumaan. Kuitenkin, juuri kun olin nukahtamaisillani, kuulin koputusta ikkunasta. 

Nousin sängystä ja menin ikkunan luokse tarkistamaan tilanteen. Silloin näin Hedwigin kirjeen kanssa! 

"Hedwig! Ihana nähdä sua" Sanoin ja päästin Hedwigin sisälle.

Hei, Potter. 

Päädyin jotenkin sun kehoon yön aikana, ja oon nyt täällä sun sukulaistesi luona. Haluaisin täältä äkkiä pois ja oman kehoni takaisin, joten olisi mahtavaa, jos me voitaisiin tavata jotenkin.

-Draco L. Malfoy

Ps. Sun sukulaiset uhkasi lähettää sut pois täältä (koska ne luuli sun menettäneen muistin), mutta Dudley sanoi, että se on vain uhkailua. Sun perheesi on tosiaan outo!

Hienoa! Nyt Malfoy haluaisi nähdä minut? Miten voin kohdata sen tämän kaiken jälkeen?

"Dobby!" Huusin ja kotitonttu ilmeentyi viereeni.

"Mitä Harry Potter tahtoo?" Dobby kysyi hymyillen.

"Mun pitäisi päästä Malfoyn luokse. Se on mun tädin ja sedän luona" Kerroin tontulle.

"Selvä, Harry Potter!" Dobby huusi innokkaasti ja teleporttasi meidät Dursleyiden talon pihalle.

Olin taas Dursleyillä.. Tämä tosiaan oli totta eikä vain unta... Mietin miten Malfoy tulisi reagoimaan tähän. Olisiko hän vihainen? Innoissaan? Nolostunut? Mulla oli niin paljon kysymyksiä kouluviholliselleni(?). Uskaltaisinko kertoa siitä, että tiedän hänen salaisuutensa? Malfoy varmasti suuttuisi.

Menin soittamaan ovikelloa. Ehkä Dursleyt eivät suuttuisi, jos esittäytyisin Dudleyn kaverina, ajattelin hermostuneena.

Vernon avasi oven ja katsoi muinua paheksuvasti.

"Kuka hemmetti sä oikeen oot, ja mitä teet täällä tähän aikaan?!" Vernon kysyi naama kiukusta punaisena. Hänellä selvästi oli hermot kireällä.

"Öh- Oon Dudleyn kaveri! Me sovittiin tapaaminen tänään." selitin.

"Selvä..." Vernon sanoi ja meni hakemaan Dudleyn.

Dudley tuli pian ovelle ja hymyili nähdessään minut.

"Harry?" Hän kysyi.

"Joo. Missä Malfoy on?"

Dudley katsoi taakseen ja sanoi jotain hiljaisesti. Silloin Malfoy - minun kehossani - tuli esille ja hymyili varovasti. 

"H-hei, H-Potter" Malfoy sanoi epätavallisen epävarmasti.

"Hei, Malfoy" Sanoin. "Meidän varmaan pitäisi lähteä täältä..." Sanoin ja yritin tulikita Malfoyn mielialaa hänen- minun kasvoiltani. " ...Et oo turvassa mun sukulaisten luona mun kehossani" 

Malfoy katsoi mua hämmentyneenä ja punastui. Mikä sitä oikeen vaivaa tänään, ajattelin itsekseni. 

"Mmh? Lähteä? Joo, mitä nopeemmin sen parempi. En todellakaan halua olla näiden jästien tai ylipäätänsä jästein seurassa yhtään pidempää kuin pakko!" Malfoy sanoi.

"Hei, kaikki jästit ei oo samanlaisia ku mun täti ja setä!" Muistutin Malfoyta. Olin jo ehtinyt toivoa, että tämä kokemus olisi jotenkin muuttanut Dracoa... Toisaalta mun setä ja täti osasivat olla kamalia, enkä ihmettelisi, jos ne olisivat vain pahentanut Malfoyn käsitystä jästeistä... Olisin vain toivonut, että Dudley olisi osannut tuhota Malfoyn ennakkoluulot...