The Universe Hates Me / Drarry Fanfiction

osa 5

Harryn P.O.V

Mä ja Draco onnistuttiin hankkimaan hyvä hotellihuone ilman turhaa häslinkiä. Onnistuin tekemään itselleni hyvän valeasun, niin kukaan ei tunnistanut mua. Voisitteko kuvitella; minä ja Draco varaamassa hotellihuonetta? Se varmasti päätyisi uutisiin! Poika, joka elää ja kuolonsyöjän poika kavereita (en tiennyt tosiaan, mitä olimme, mutta kaveri saisi nyt kelvata)! Miten selittäisin tämän Ronille ja Hermionelle? Miksi elämän täytyy olla niin monimutkaista, ajattelin, väsyneenä kaikesta tapahtuneesta.

"Potter?" Draco sanoi, herättäen minut ajatuksistani.

"Mitä?"

"Mitä jos me ei ehditä selvittää tätä ennen tylypahkaa? Meillä on vaan noin viikko aikaa!" 

"Esitetään, että kaikki olisi normaalisti?" Ehdotin.

"Miksi ihmeessä me niin tehtäisiin? Ajatteletko sä koskaan? Ihan oikeasti, se on ihme, että olet vielä hengissä!" Draco sanoi.

"Mä luulin, että haluisit esittää, että tätä ei olisi koskaan tapahtunut. Miten se onnistuisi, jos kaikki tietäisi tästä?" Selitin hänelle.

"Oh.." 

Oh? Mitä sen pitäisi tarkoittaa? Draco ei antanut yhtäkään vinkkiä siitä, mitä mieltä hän oli tästä asiasta! Miten Draco osasi olla niin... Ilmeetön.

"Pitäisikö mun sitten olla Grangerin ja Weasleyn kaa ja esittää, että olisin sinä?" Draco kysyi.

"Niin, ellet sä halua kertoa niille. Mut..." Jätin lauseeni kesken, ennen kuin sanoisin mitään, mitä katuisin. Tiesin, että Ron ja Hermione eivät VOINEET pitää kunnolla yhteyttä tämänkään kesän aikana. Ihan sama haluisivatko he vai ei. Olin silti vihainen.. 

"Mutta?" Draco kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.

"E-ei mitään..." Miksi kertoisin kaikista ihmisistä MALFOYLLE mun ongelmista? Hän voisi käyttää näitä tietoja mua vastaan! Hän voisi kertoa kaikille!

"Vaikka ootkin hyvä salaamaan asioita, niin et oo kyl kauheen hyvä valhtelemaan"

"Osaan valehdella ihan tarpeeksi hyvin!" Sanoin ärsyyntyneenä. Yllätyin kun Draco naurahti. Hän ei tainnut sittenkään yrittää loukata mua..?

"En tiiä ketä sä tässä yrität vakuuttaa, mua vai sua, mutta se ei oo nyt se pointti" Draco sanoi.

"Okei..."

"Mitä olit sanomassa aikasemmin?" Draco kysyi... Kiinnostuneena?

"Mä en ymmärrä sua" Kerroin Malfoylle.

"Mitä sä tarkotat?"

"Äsken olisin voinu melkeen uskoa, että oisit oikeasti välität musta ja mun tunteista... tai jotain. Mutta välillä taas... Oot vaan täys kusipää ja et vaikuta olevan kiinnostunu pätkääkään..." Kerroin rehellisesti.

Dracon P.O.V

Olin totaallisesti vittuuntunut! Harry oli jättänyt jonkun mielenkiintoisen asian sanomatta! Olin aivan varma, että se oli jotain, mikä oikeasti vaivaisi Harrya... Nyt se vain yritti kierrellä asiaa...

"Mitä olit sanomassa aikasemmin?" Päätin kysyä. 

"Mä en ymmärrä sua" Harry vastasi. 

"Mitä sä tarkotat?" Harry oli taas onnistunut kiertämään kysymykseni! 

"Äsken olisin voinu melkeen uskoa, että oisit oikeasti välität musta ja mun tunteista... tai jotain. Mutta välillä taas... Oot vaan täys kusipää ja et vaikuta olevan kiinnostunu pätkääkää..."  

Oh shit...

Miten mun pitäisi tohon vastata? En voinut kertoa totuutta! Enkä valehdella, jos halusin tietoa ulos Harrysta!

"Jos vastaan rehellisesti, kerrotko, mitä aioit sanoa aikasemmin?" Kysyin.

"Mistä tiiän, ettet valehtele?"

"Sä et tiiäkään"

Harry mietti hetken.

"Okei" Harry katsoi minua syvälle silmiin, odottaen, että vastaisin hänen kysymykseensä.

"Mä en vihaa sua, usko tai älä" Kerroin.

"Mmh.. Mä en vihaa useita ihmisiä." Harry sanoi, selvästi viitaten olevan tyytymätön vastaukseen.

"Mä... Mä haluisin olla sun kaveri" Kerroin nolostuneena.

"Oh, wow. Tarkotatko, että välität musta?" Harry kysyi hymyillen.

"E-en"

"Draco, me sovittiin olla rehellisiä!" 

"Okei! Ehkä vähän, mutta vaan koska tän maailman kohtalo riippuu susta! Nyt kerro!" Huusin häpeissäni. 

Harry oli selvästi iloinen voitostaan. Tulisin vielä kostamaan tämän...

"Okei... No siis, olin sanomassa, että en haluis, että kerroittaisiin Hermionelle ja Ronille" Harry sanoi.

"Miksi? Luulin, että ette salaa toisiltanne mitään. Ootte kultanen trio!"

Harry näytti yhtäkkiä surulliselta. En kai sanonut mitään väärin?

"Vai haluatko pränkätä ne jotenkin...?"

"En... Se- Mä oon ehkä vähän vihanen niille. Me ei olla taaskaan oltu mitenkään tekemisissä koko kesänä. Tiiän kyllä, että se ei oo niiden syy... Se on vaan vaikeeta. Joskus mietin, että ne käyttäis sitä vaan tekosyynä sille, että niiden ei tarvis olla muhun yhteydessä..."

"Oh... Te ette ookkaan niin täydellisiä, mitä sanotaan... Ootteko te siis oikeesti ystäviä? Vai onko se vaan... Maineen takia tai jotain?" 

"Ollaan! Siis me ollaan ystäviä kyllä, oikeasti." Harry sanoi.

"Okei..." Sanoin hymyillen helpotuksesta. Harry ansaitsi tosiystäviä. Hän oli kestänyt jo ihan tarpeeksi paskaa elämänsä aikana. 

"Mutta... Sä sanoit, että haluisit olla mun kaveri" Harry muistutti.

"Joo.. Mitä siitä?"

Harry ojensi jostain syystä kätensä hymyillen.

"Ollaanko kavereita?"

Oh..

Tartuin Harryn käteen varovasti.

"Joo" Sanoin hymyillen leveästi. Olin aika varma, että olin myös punastunut, mutta en välittänyt.  Olin fantasioinut tästä hetkestä niin kauan! En voinut uskoa, että se vihdoin tapahtuisi!