The Universe Hates Me / Drarry Fanfiction

osa 2

Harryn P.O.V

Halusin jo pois täältä. Ilmeisesti en voisi nähdä Hermionea tai Ronia ennen tylypahkaa! Jotain oli sattunut kuolonsyöjien kanssa ja nyt oli liian vaarallista lähteä minnekään. Ha! Tuskin vaarallisempaa kuin täällä... En ollut saanut ruokaa pariin päivään, koska mokasin kerran, ja Vernon oli ottanut tavaksi käyttää mua nyrkkeilysäkkinä ennen nukkumaanmenoa. Sentään sain sovittua asiat Dudleyn kanssa. Siitä on tosiaan ollut apua. Hän on saanut Vernon rauhoittumaan ja vähentämään rangaistuksia. Dudley on myös antanut mulle ruokaa, jos hän huomaa, että olen ollut liian pitkään ilman sitä.

Ehkä selviän pari viimeistä viikkoa hengissä Dudleyn avulla. Ehkä en. Ajattelin aina, että kuolisin sankarillisesti, yrittäen päihittää Voldemortin. Ehkä maailma vihaa mua sittenkin niin paljon, ettei anna mulle sitäkään iloa. "Harry Potter - kuoli setänsä (JOKA ON JÄSTI) pahoinpitelemänä" Säälittävää.

----

Aamulla heräsin pehmeässä ja mukavassa sängyssä. Olin aivan varma, että nukuin edelleen. Kuitenkin, päätin avata silmäni ja hämmästyin nähdessäni avaran huoneen. Jep, edelleen unessa, ajattelin ja nousin sängystä. Katsoin ympärilleni. Huone oli suuri ja valoisa. Sen seinillä oli Falmouth Falcons huispausjoukkueen julisteita. Huomasin myös tylypahkan kaapuja luihuisen väreissä. Hmm.. Outo uni... Jatkoin huoneen tarkastelua. Huomasin suuren kaapin vieressä peilin. Menin sen luokse ja järkytyin kun huomasin näyttäväni aivan Draco Malfoylta. Miksi näkisin unta siitä, että olisin Malfoy?! Ajattelin hämmentyneenä.

Päätin nipistää itseäni, että pääsisin pois tästä oudosta unesta. En todellakaan halunnut uneksia Malfoysta! Seuraavasta kohtaamisesta tulisi vain normaalia kiusallisempi! Tietenkään nipistäminen ei herättänyt minua.

Huokaisin ja aloin tutkimaan Malfoyn laihaa, mutta lihaksikasta vartaloa. Malfoy on kyllä todella hyvän näköinen... Ajattelin kateellisena. Koskin Malfoyn kasvoja. Hänen ihonsa oli pehmeä ja vaikutti virheettömältä. Seuraavaksi katsoin Malfoyta silmiin. Ne olivat kauniin harmaat! En ollut koskaan ennen edes huomannut. En tiedä oliko Malfoyn kehon katseleminen outoa. Normaalisti en päässyt näkemään näin tarkasti kouluvihollistani. Tottakai otin unesta kaiken hyödyn irti.

Pian tajusin, että mulla- Malfoylla oli kamala kusihätä. Mun.. Tai no Malfoyn kavoja alkoi kuumottaa kyseinen ajatus. Hienoa, en voisi enää koskaan kohdata Malfoyta punastumatta tämän jälkeen! Lähdin Malfoyn huoneesta etsimään vessaa. Hetken vaeltelun jälkeen tajusin kuinka suuri Malfoyn koti oli! En todellakaan tulisi löydämään vessaa täältä ilman apua...

Silloin sain idean! Dobby!!

"Dobby, tarvitsen sun apua!" Sanoin ääneen, toivoen, että uni-Dobbysta olisi apua.

"Harry Pot- Herra Malfoy? Mahtava Harry Potter kutsui Dobbya. Miksi Harry Potter näyttää Herra Malfoylta?" Dobby kysyi hämmentyneenä.

"Öh.. En tiedä! Olen kyllä Harry Potter. Dobby, tarvitsen sun apuasi"

"Oh, Harry Potter tarvitsee Dobbyn apua! Mahtava Harry Potter tarvitsee Dobbyn apua!" Dobby huusi innoissaan.

"Tiedätkö missä täällä on vessa?" Kysyin nolostuneena.

"Dobby tietää!" Dobby sanoi ja tarttui kädestäni.

Yhtäkkiä olimme suuressa vessassa.

"Kiitos Dobby" Sanoin.

"Niin vaatimaton ja ihmeellinen Harry Potter!!" Dobby sanoi.

------

Vessareissun jälkeen olin jo tarpeeksi nolostunut. Halusin vain herätä normaaliin elämääni, vaikka komerossa herääminen ei kuulostanutkaan hirveän houkuttelevalta. En todellakaan halunnut nähdä Malfoyta enää koskaan! Mitä Malfoy ajattelisi jos se tietäisi?! Varmasti pitäisi mua yhä suurempana friikkinä!