The Universe Hates Me / Drarry Fanfiction

osa 8

Harryn P.O.V

Lajittelua oli outoa katsoa Luihuisten näkökulmasta. Aina kun Luihuinen sai uuden oppilaan, monet rohkelikot buuasivat tai käyttäytyivät muuten vain tyhmästi... Ei ihme, että Rohkelikot ja Luihuiset vihasivat toisiaan...

Ruokailun jälkeen olin menossa Luihuisten tupaan. Olin onnistunut välttelemään Dracon kavereita koko loppupäivän.  Kuitenkin, Snape ehti löytää mut ennen ketään muuta.

"Draco!" Hän huusi ja veti mut hänen luokkaansa.

"Mitä oikein ajattelit!" Snape huusi vihaisena. "Kuinka typerä sinun täytyy olla, jos et ymmärrä, että tämä asia ei koske VAIN sinua!" Snape osoitti Harrya agressiivisesti.

"Ymmärrän kyl-"

"Et edes halua tietää mitä Narcissa on joutunut kokemaan takiasi" Snape piti dramaattisen tauon, tuijottaen suoraan sieluuni, "Olet onnekas, että hän ei tappanut äitiäsi. Tai luovuttanut sinun suhteesi."

"Mitä tarkoitat?" Kysyin hiljaisesti.

Snape antoi minulle tuomitsevan katseen ja jatkoi torumistani. "Nyt kun olet ollut vuorostasi täysi idiootti, on sinun aikasi ottaa vastuuta. Pimeä Lordi on antanut sinulle tärkeän tehtävän."

"Minkä tehtävän?" Kysyin hämmentyneenä.

"Sinun täytyy tappaa Professori Albus Dumbledore."

Tappaa Dumbledore

Dracon olisi täytynyt tappaa Dumbledore.

En tiennyt enää, mitä tehdä. Pitäisikö kertoa Snapelle, kuka oikeasti olen? Sehän oli alkuperäinen suunnitelma. Mutta sitten Dracon joutuisi tehdä se.

Miten Draco voisi koskaan todistaa olevansa hyvä, jos hän ei saa edes mahdollisuutta siihen?

"M-miten mä sen tekisin?" Kysyin Snapelta, edelleen shokissa.

"Lupasin auttaa sinua tässä, joten tee niin kuin sanon." Nyökkäsin varovasti "Sinulla on 2 kuukautta aikaa valmistautua. Tule huomenna tänne; sama aika, älä ole myöhässä. Nyt mene tupaasi."

Oliko Draco Malfoyn pelastaminen tämän kaiken vaivan arvoista? Miksi edes harkitsin tätä? Kyse oli Malfoysta. Draco oli kiusannut minua ja ystäviäni koko Tylypahkan ajan. Hän oli kuolonsyöjän poika!

Poika, joka yritti vain saada vanhempiensa hyväksyntää.

Olisinko itse yhtään sen parempi ihminen, jos mun isä olisi yhtä kamala?

Mun isä oli kiusaaja ja hänestä tuli hyvä ihminen loppujen lopuksi. Sirius... Sirius kasvoi huonossa perheessä ja hänestäkin tuli hyvä ihminen, kun hän löysi oikeita ystäviä.

Mitä jos mun ystävät pystyisivät työntämään Dracon oikealle reitille? Mitä jos tämä oli kohtalon tapa auttaa Dracoa parempaan suuntaan?

En voisi pilata sitä. Mun täytyi auttaa Dracoa.

------
Dracon P.O.V

Sovimme tapaamisen tarvehuoneen edessä. Tarvehuone olisi täydellinen suunnittelu paikka. Harry kertoi, miten se oli auttanut Harrya ja Albuksen Kaartia viime vuonna. Olisi niin siistiä, jos olisin ollut osana Albuksen Kaartia... Noh, olin nyt Harryn kaveri, joten en voinut valittaa.

Olin pärjännyt ihan hyvin Grangerin ja Weasleyn kanssa tähän asti. Mun oli pakko myöntää, että Granger oli ihan mukava. Hän tosiaan vaikutti hyvältä ja huomaavaiselta ystävältä.

"Mitä sä ajattelet?" Granger kysyi.

"En mitään ihmeellistä...", Sanoin ja tuijotin takkaa, minkä edessä istuimme.