You had my heart//Blind Channel

"Pysähdy, kiltti"

Joo tota tää on on Monican näkökulmasta siin kohtaa kun Saana ja Aleksi menee sinne viereisee huoneesee...

~Monica

Katselen hämmentyneenä Saanan ja Aleksin perään. He suutelivat?!? Haluan tietää miksi hän ei ollut kertonut minulle mitään Aleksista tai siitä että hänellä olisi jotain tunteita häntä kohtaan. (a/n en oo varma kertoks Saana siitä Monicalle) Nyt ahdistaa ihan liikaa... Ja hävettää.

"Monica, onks kaikki ok" kysyy Joonas huolestuneen kuuloisena. Miksi hän on minusta huolissaan? Eihän hän edes tunne minua.

"Sä oot tosi kalpee, haluuks vettä? Kannattaisko sun istuu alas" jatkaa Joonas kyselyään. Haluan täältä pois. Seinät kaatuvat päälle. En pysty olla täälä enää yhtään kauempaa. Lähden juosten kohti studion ovea. Kyyneleet sumentavat silmäni, jolloin en näe kunnolla eteeni.

"Monica? Mihin sä meet" kuulen Tommin rauhallisen, mutta silti huolestuneen äänen takaani. En edes tiedä miks itken. Olen varmaan vain niin herkkä, en edes tiedä. Haluan vain pois täältä mahdollisimman nopeasti. En tiedä mihin olen menossa, joten vain juoksen.

Kuulen juoksu askeleita takaani, jolloin nopeutan askeleitani. En edes halua tietää kuka takanani juoksee. Nyt minua ei vaan jaksa kiinnostaa. Kuulen kun askeleet takanani lähestyy. En pysty enää juoksemaan nopeampaa, ilman että kaatuisin.

"Monica pysähdy, kiltti" kuulen Porkon anelevan äänen takaani. Pian hän ottaa hartiastani kiinni, jolloin minä pysähdyn liian äkisti. Kaadun naama edellä asfalttia päin, kunnes joku (paremmin tunnettu Porkona) tarttuu toiseen käteeni kiinni, jolloin ehdin laittaa käteni vastaan.

"Onks sulla kaikki hyvin? Oot tosi outo" hän sanoo, vetäen minua ylös maasta. Kun olen päässyt ylös, katselen vain maata. En halua että Joonas näkee minun kyyneleistä kuivuneet silmät. Näytän varmasti hirveältä.

"Joo kaikki on hyvin. Hävettää vaan" vastaan. Tuohan oli puoliksi totta. en vain kertonut ihan koko totuutta. Hän nosti kahdella sormellaan leukani ylös päin, että minun on pakko katsoa hänen suloisiin, sinisiin silmiin.

"Ei ihan siltä näytä. Voit kyllä puhua mulle" hän sanoo edelleen katsellen minua silmiin. Purskahdan itkuun. En voi sille mitään. En haluaisi itkeä hänen edessään, mutten voi pidätellä sitä juuri nyt.

"K-kaik-ki o-on pilal-la"

-----
Siinä vähän Monican näkökulmasta tapahtuvia asioita...