Maailma ilman auringon paistetta.

1

Ulkona oli jälleen synkkää ja pilvistä. Yksi vilkaisu ikkunaan ja mun motivaatio kouluun lähtemisen suhteen jäkin sitten siihen. Kouluun mun oli silti mentävä, koska opettajat olivat soitelleet mun perääni ihan liian monta kertaa. Ihmettelen miksi ne edes vaivautuvat soittamaan mun perääni. Mä olen niitä kohtaan useimmiten mulkku, vaikka ne vaan yrittävät auttaa mua. En mä tiedä miksi mä olen niitä kohtaan niin kamala. Mun opettajat on oikeasti tosi mukavia ja ymmärtäväisiä. Tosin Masa ei ole yhtään mukava tai ymmärtäväinen, ei minua tai ketään muutakaan kohtaan. Varmaan kaikki meidän koulussa vihaa sitä.

Viimeinen vilkaisu ikkunaan. Pilvistä ja pimeää, vettäkin varmaan alkaisi pian sataa. Nousin huokaisten ylös sängystä. Kaivoin sekalaisesta vaatehuoneesta itselleni siniset farkut ja mustan hupparin, jonka selässä oli kuva. Puin vaatteet ylleni ja laitoin muutaman kaulakorun kaulaan. Ujutin sormiini lempi sormukseni. Katsahdin peilikuvaani. Minulla oli ruskeat silmät ja musta tukka. Mun hiukseni olivat tuuheat ja ne olivat aina ihan sekaisin, en mä jaksanut ikinä muotoilla niitä mitenkään. Mun hiukseni olivat ihan hyvät luonnostaan. Mun ihoani koristi muutama tatuointi, joista ensimmäisen mä otin 15-vuotiaana. Tatuoinnit olivat mulle intohimo, mä olen aina rakastanut niitä.

Äitiä ei näkynyt, kun mä viimein astuin ulos huoneestani. Me asuttiin pienessä kerrostalo kolmiossa. Meidän kämppä ei ollut mistään hienoimmasta päästä, se oli vanha ja sellainen rapistunut. Ei meillä muuallakaan ollut varaa asua, joten tämä sai kelvata. Ainakin meillä oli katto pään päällä. Meidän kämppä haisi vahvasti tupakalta ja muutenkin pahalta. Äiti ei ole kyennyt siivoamaan muutamaan kuukauteen, kun sen sairaus paheni. Äidillä on kaksisuuntainenmielialahäiriö. Sai se joskus jotain lääkkeitä sairauteensa, mutta ei se syönyt niitä. Nykyään se ei ole edes käynyt lääkärillä. Yritin mä sitä passittaa lääkäriin, mutta ei se mua kuuntele.

Ei mulla itsellekään ole viimeaikoina mennyt kovin vahvasti oman pään kanssa. Mulla on masennusta ja ahdistusta ollut jo useamman vuoden. Sen asian kanssa mä olen pärjännyt ihan hyvin. Kunhan vaan juo tarpeeksi viinaa, elämä kukoistaa jälleen. Yksi asia mussa tosin tuntuu olevan pahasti vialla. Mä googlasin asian - paranoia. Googlesta nyt aina saa ihan ihme vastauksia. Kerran mä googlasin minkä takia mua sattui mahaan, kuulemma mä olin raskaana. Mutta mä pahoin pelkään tämän pitävän paikkansa. Aistiharhat, harhaluulot ja vääristyneet tulkinnat ulkoisesta todellisuudesta. Tietenkin mulla on kaikki sen yleisimmät oireet.

"Mä lähden kouluun" huusin eteisestä. Talo oli hiljainen, jopa mun hengitykseni kuullosti äänekkäältä. Äiti ei yleensä ollut hereillä, kun mä lähdin kouluun, joten tämä ei ollut mitenkään ihmeellinen juttu. Kohautin olkiani ja astuin ulos ovesta. Rappukäytävässä leijaili pilven haju. Jotkut ihan tosissaan polttivat kukkaa jo ennen kahdeksaa aamulla.

Mä kävin lukioita, johon meiltä oli matkaa sellaiset kaks kilsaa. Jep, mä kävin lukiota. Olihan se itsellekkin yllätys, että mä ylipäätään pääsin sisään. Meidän lukio tosin oli sellainen, missä monen keskiarvo oli seikan luokkaa. Mun keskiarvo oli ysiltä päästessä 7.3. Varmaan se olisi ollut vähän parempi, jos olisin oikeasti jaksanut käydä koulua. En mä tyhmä ole, vaikka niin voisi luulla. Mä olen loppupeleissä ihan hyvä koulussa. Ymmärrän Pythagoraan lauseen ja funktiot. Oikeastaan kaikissa muissa aineissa mä olen ihan hyvä, paitsi ruotsissa. Ruotsissa mä olen ihan paska. En osaa varmaan yhtäkään sanaa ruotsiksi. Se vaan ei mene mun päähäni.

Koululle päästessä kello oli vasta kymmentä vaille kahdeksan. Kävelin tuttuun tapaani röökipaikalle jossa ei ollut vielä ketään. Yleensä sielä seisoi Piri ennen mua. Se ihme kyllä kävi koulussa aika usein, mutta se vaan tuli pilvessä kouluun. Ei se siitä ole vielä kertaakaan napsahtanut, mutta eiköhän sekin päivä ollut vielä luvassa. Seisahdin paikalleni, kun olin päässyt röökipaikalle. Kaivoin housun taskusta Palmalin punasen askin ja asettelin huulilleni yhden tupakan. Sytytin savukkeen ja imaisin aamun ensimmäiset savut. Nojasin päälläni rentoutuneesti koulun tiiliseinää vasten ja suljin silmäni.