Maailma ilman auringon paistetta.

5

Sunnuntaina mä menin käymään äidin kanssa puku ostoksilla. Ensin mun piti mennä sinne jo lauantaina, mutta päivä tulikin vietettyä kotona sängyn pohjalla. Kyllä mä illasta kävin ajelemassa Hankalan ja Pirin kanssa, kun mun paha oloni oli laantunut. Me pyörittiin kylällä ja käytiin vähän testaamassa kuinka mese kulkee myös moottoritien puolella. Ihan nätisti se kulki pakko myöntää. Mä sain itsekin kokeilla Pyryn Mersua, koska se tiesi, että mä osaan ajaa. Ei mulla vielä ole korttia, mutta ei sitä autoa sillä kortilla ajeta. Yläasteella me ajeltiin aina välillä mun silloisen luokkalaiseni peltoautolla. Jessellä oli sellainen punaisen värinen rämä Toyota, jolla tuli kaahailtua pitkin niiden peltoa. Kerran Jesse painoi turhan paljon kaasua, minkä seurauksena se onnistui vetämään Toyotan kyljelleen. Nyt se rämä on maannut romuttamolla parisen vuotta.

Emilia oli antanut mulle tietyt kriteerit puvun valintaan - sen piti olla joko musta tai viininpunainen, koska hänen mekkonsa oli valkoinen. Puvun tulisi olla elegantti ja siinä ei saanut olla kuvioita. Se myös käski mun ostaa puvun kengät, joiden piti olla mustat. Mä olisin mielestäni voinut ihan hyvin mennä tennareilla. Ketä oikeasti kiinnostaa millaiset kengät mulla on vanhoissa päällä? Luojan kiitos enempää kriteereitä puvun hankkimiseen ei ollut, joten sen löytäminen ei luulisi olevan kovin vaikeaa. Asia mikä tosin vaikeutti puvun ostamista oli sen hinta. Meillä oli hieman rahaa säästössä pukua varten, mutta äiti ryyppäsi ne, joten mitään hienouksia meidän 60€ budjetilla ei ostettu.

Me oltiin pyöritty dresmannilla ikuisuus katselemassa sopivaa pukua. Mä olisin ollut valmis lähtemään ensimmäisen sovittamani mustan puvun kanssa, mutta äiti halusi pakosti etsiä juuri sen oikean puvun. "Ei mikä tahansa puku kelpaa vanhojen tansseihin" se sanoi, kun mä yritin päästä lähtemään pois sovituskopista. Äidin mieliksi mä suostuin sovittamaan pukuja loputtomiin. Mä halusin ilahduttaa sitä. Ja nähdessäni sen säkenöivän hymyn sen kasvoilla pitkästä aikaa, olin todellakin valmis kokeilemaan vaikka tuhatta pukua, kunhan vain se hymy pysyisi äidin kasvoilla.

"Sovitappa tätä" äiti ohjeisti. Sillä oli kädessään musta puku, se oli aika samantapainen kuin muutkin mustat puvut, jota oli kokeillut. Mä nyökkäsin ja otin äidin ojentaman puvun käteeni. Suljin sovituskopin verhon ja laskin puvun henkaristaan naulaan odottamaan. Riisuin punaisen värisen puvun päältäni, se oli aika ruma ja ei yhtään minun tapaisena. Onneksi äiti ei tykästynyt siihen, koska olisin joutunut pahoittamaan sen mielen. Puin uuden puvun päälleni, suoristin sen kauluksia.

"Siisti puku" kuulin etäisesti tutun, karhean, pojan äänen sanovan, kun avasin sovituskopin verhon, näyttääkseni pukua äidilleni. Lee seisoi hymy huulilla äitini takana, joku nainen vierellään. Mä kohotin sille hyvin hämmentyneenä kulmiani.

"Voi luoja!" äiti hihkaisi. Se nousi sohvalta ylös ja käveli luokseni silmät säteillen. Puna nousi kasvoilleni, kun äiti alkoi näpertämään pukuni hihoja tyytyväisten näköisenä. Emerson virnuili minulle äidin takana, mikä ei yhtään helpottanut asiaa. "Tämä me kyllä otetaan" äiti sanoi pontevasti.

"Se näyttää hyvältä" Emerson kommentoi etäämmältä. Äiti käänsi siihen katseensa jokseenkin hämmentyneenä, sitten se kääntyi katsomaan minua avuttoman näköisenä. "Niin öö Emerson on mun kanssa samalla matikan kurssilla" mä selvensin äidilleni. Se nyökkäsi iloisen näköisenä ja tervehti Emersonia ja naista, joka osoittautui olemaan Emersonin äiti. Mä pakenin paikalta vähin äänin takaisin sovituskoppiin, kun minun ja Emersonin äidit alkoivat puhumaan jotain keskenään. Ehdin nähdä sivusilmällä, kun Emerson hävisi johonkin päin kauppaa myös kohtalaisen nolostuneen näköisenä.

Kun olin saanut omat vaatteeni takaisin päälleni ja valitsematta jääneet puvut takaisin paikoilleen me menimme maksamaan äidin kanssa valitsemamme puvun. Kassa työntekijä pakkasi puvun muovikassiin ja me toivotimme vielä hyvät päivänjatkot ennen kun poistuimme liikkeestä. Kello lähenteli jo kolmea, joten me menimme käymään subissa syömässä, ennen kun kävimme ostamassa minulle puvun kengät. Musta oli oikeasti kiva käydä pitkästä aikaa äidin kanssa ostoksilla. Yleensä mä hengasin äidin kanssa vain kotona, jolloin se oli melkeinpä aina kännissä.