Maailma ilman auringon paistetta.

7

Uskoin selviytyneeni kokeviikosta ihan kiitettävästi. Ruotsista mä en ollut kovinkaan vakuuttunut. Kyllä mä siitä uskoin läpi päässeeni, mutta en varmastikaan kehumisen arvoisesti. Yritin lukea loppuviikon mahdollisimman ahkerasti, että mulla olisi edes jonkin näköinen mahdollisuus kokeista selviytymiseen. Ruotsia ja terveystietoa eniten, matikkaa ja englantia vain vilkaisten, koska tiesin pärjääväni niissä ilman pänttäämistä. Yritin olla stressaamatta kokeita sillä tiesin, että se ei auttaisi yhtään, päinvastoin. Mä olin ihmeellisen eläväinen koeviikon jälkeen, toisin kuin osa meidän koululaisista. Ne näyttivät aivan loppuun palaneilta.

Lauantaina me juhlittiin vähän koeviikon loppumisen kunniaksi. Tanninen piti jotkut illanistujaiset sen porukoiden kämpillä, kun ne olivat ulkomailla hääpäivä matkalla. Me päätettiin mennä Pirin kanssa kuokkimaan sinne. Oiva ja mä ollaan oltu aikoinaan naapureita ja ala-asteella me oltiin samalla luokalla. Ne muutti joskus kolmos luokalla niiden nykyiseen kämppään. Ei me olla oikeen ala-asteen jälkeen oltu kavereita, yläasteella me oltiin eri luokilla. Ollaan me sinänsä vielä kavereita, ehkä sana tuttuja kuvastaa meitä paremmin. Ei me olla hengattu vuosii kahdestaan, hyväkun edes isommalla porukalla.

Vedin eteisessä converseja jalkaani. Pyry nojaili eteisen peilikaappia vasten, kaljatölkki kädessään. Hankala teki meille oharit, sillä oli kuulemma muuta tekemistä. Veikkasin, että kyse oli jostain muijasta, koska se ei suostunut sanomaan mitä tekemistä sillä oli. Ei mua kylläkään haitannut, en mäkään sille kaikkea kertonut. Koitin sutia sottaista tukkaani ojennukseen. Pyry huokaili mun vierelläni turhankin selkeästi, joten päätin antaa päässäni olevan linnunpesän olla ja vetää takin päälleni, ennenkun Piri lätkisi menemään ilman mua. Keräsin tavarat taskuuni ja suuntasin ulos kämpästä Pirin perässä. Pamautin oven kiinni ja hölkkäsin raput ripeästi alas. Astuessamme ulos alaovesta oven eteen kaarsi juuri punaisen värinen audi, jonka sisältä kuului basson jyskettä.

"Moro" Dina huikkasi kuskin paikalta, kun me käytiin Pirin kanssa takapenkille istumaan. Repsikan penkillä oleva Elias huikkasi meille päällään nopean tervehdyksen.

"Mitä kermaperseet, kai te ryyppäätte tänään?" Piri kyseli humalaisen hilpeänä. Dina tuhahti ja pyöritteli päätään väsyneesti, mutta sen suupielessä lymyili huvittunut virnistys.

"Mä oon vaa kuskina" tyttö vastasi lähtiessään liikkeelle, se pienensi aavistuksen volyymia.

"No mitä vittua!?" Piri älähti käsiään levitellen, hyväkun sen kaljat ei lentänyt mun syliinni. Mä tönäisin jätkän käden kauemmas mun naamaltani. "No Elias kai sä sentää juot?!"

"Joo joo" Elias nyökkäili ja heilautti raparperi koskenkorva pulloa kädessään, jonka se kaivoi jaloissaan olevasta muovikassista esille. "Hyvä!" Piri huokaisi helpottuneena ja nojautui vasten penkin nahkaista selkänojaa. Autoon laskeutui hetkellisesti hiljaisuus. Elias käänsi volyymia takaisin kovemmalle, kun oli saanut vaihdettua biisin toiseen. Mä nojauduin ikkunaa vasten ja katsahdin siitä ulos hämärään katuvaloilla valaistuun maisemaan. Kylällä ei näyttänyt olevan paljoa ihmisiä liikkeellä. Paikallisen baarin pihalla näkyi jokunen ihminen tupakalla.

"Now you're gone. I realized my love for you was strong. And I miss you here now you're gone. I keep waiting here by the phone. With your pictures hanging on the wall!!" Piri alkoi yhtäkkiä karjumaan tunteella musiikin tahtiin. Me muut naureskeltiin sille, Elias kuvasi siitä videota mystoryyn. Jätkää ei meidän nauru lannistanut, se vain lauloi kovempaa. Välillä Piri oli ihan älyttömän outo jätkä, mutta just sen takia mä tykkäsin siitä niin vitusti. Ei Pirin kanssa vaan yksinkertasesti voinut olla tylsää, aina se keski jotain mikä sai nauramaan.

Oivan perhe asui punaisessa yksikerroksisessa omakotitalossa. Talon takapihalla oli navetta ja suuri pelto. Navetassa oli nykyisin vain possuja, mutta ennen heillä oli myös lampaita ja lehmiä. Dina parkkeerasi audin talon edustalle, mustan jeepin viereen. Me noustiin juominemme autosta ja suunnistettiin sisälle päin. Piri tunnisti heti pikkuserkkunsa Karrin, jonka luokse se kiisi nopeasti. Mä riisuin kenkäni ja takkini rauhallisesti pois ja ripustin takin naluaan, kengät mä potkaisin muiden tavoin yhteen kasaan. Nappasin eteisen lattialta prisman muovipussin käteeni, joka oli täynnä mun ja Pirin alkoholijuomia. Olohuoneen suunnalta kuului puheen sorinaa ja musiikkia. Keittiössä istui muutama ihminen juttelemassa ja juomassa, mutta suuressa olohuoneessa porukkaa oli enemmän. Kovinkaan paljoa porukkaa ei ollut paikalla, suurin osa oli tuttuja, vanhoja luokkalaisia ja koululaisia, kavereita, kaverin kavereita ja vanhoja tuttuja.