Maailma ilman auringon paistetta.

3

Laskin tarjottimen pöydälle Reetua vastapäätä, joka oli jo alkanut lusikoimaan hernekeittoa suuhunsa. Reetu oli mun kanssani samalla liikunnankurssilla. Sielä mä siihen olin itseasiassa alkujaan tutustunut viime vuonna. Meidät oltiin pistetty yhdessä roudaamaan uusia liikunta välineitä varastoon. Meidän liikunnanopettaja, Tuomas sanoi tarvitsevansa kahden vahvan pojan apua ja oli sitten päätynyt valitsemaan meidät avukseen. Kamppeiden roudaaminen oli kieltämättä ihan perseestä, mutta kun Reetu alkoi höpöttämään mun kanssani jotain ihan päättömiä hommasta tulikin ihan mukavaa.

"Mites sun viikonloppu, olitko taas peleissä?"

"En itseasiassa pelannu futista ollenkaan koko viikonloppuna" Siilitukka vastasi. Mä kohotin sille yllättyneenä kulmiani. "Olin keskustassa yhen tytön luona. Se on Ivy, semmonen blondi, about sata kuusviis, 21-vuotias, asuu siin kukkakaupan vieressä niissä rivareissa sen koiran kanssa" Reetu selitti silmät sydämminä. Se näytti just niin kliseisen ihastuneelta, kun voi ihminen vaan näyttää.

"Jaahas. Ootteks te nyt ihan in lööv?" Mä kysyin herjalla. Reetu mulkaisi mua tuimasti pöydän toiselta puolelta. Mä hymyilin pojalle leveästi, mukamas niin viattomana. Nappasin vesilasin käteeni ja join sen kertaheitolla tyhjäksi. Siilitukka pyöräytti mulle kyllästyneesti silmiään. "No ei olla, mutta kyllä meillä synkkas aika hyvin"

"Meinaatteks te nähä sitten uudelleen?" mä kysyin, kun mun mielenkiintoni heräsi. Armeija poika lappasi keittoa suuhunsa. Se nosti harmaiden silmien katseen muhun mietteliään näköisenä. "Varmaankin- tai niin mä ainakin toivon. Ei me olla puhuttu vielä siitä mitään" Mä nyökyttelin kaverilleni ja aloin itsekin ryystämään lautasella olevaa keittoa.

Mun katseeni lipui pitkin ruokalaa. Keittopäivästä huolimatta ruokala oli oikeasti aika täynnä. Erikoisruokavalio linjaston viereisessä pöydässä istuva vaaleatukkainen poika, sai mun katseeni pysähtymään siihen. Sen seurassa istui jotkut kaksi tyttöä ja meidän matikan kurssilla oleva Miika, sekä Aapo. Flanellipaitainen poika selitti hilpeänä jotakin vieressään istuvalle Miikalle ja sitten ne molemmat repesivät nauruun.

"Miksi sä katos Emersonin perään noin tiiviisti?" Mä käänsin hätäisesti katseeni pois nauravista kaveruksista, kohti Reetun kysyviä kasvoja. Se nosti mulle kulmiaan odottavasti.

"Täh- tai siis tunnetko sä sen? mä kysyin. Sivuuttaen sen kysymyksen totaalisesti.

"Me ollaan samoilla kursseilla sen kanssa" Reetu kohautti olkiaan. Mä kurtistin kulmiani hämmästyneenä. En mä ollut koskaan kuullut Reetulta mitään asiasta.

"Aijaa..."

"Miksi sä sitä katselet?"

"Eiku me vaan nähtiin yksissä bileissä viikonloppuna" jätin mainitsematta, että me oltiin kävelty yhdessä kotiin ja, että mä olin lainannut sille vielä takkiani. Eihän se mikään iso juttu ollut - tai salaisuus, mutta päätin silti olla kertomatta asiasta. Reetu olisi vain alkanut kyselemään kauheasti kaikkea, mihin mä en kuitenkaan olisi jaksanut vastata. Ja sitten mun olisi pitänyt selittää sille, minkä takia mä olin katsonut Emersonia. Siihen mä en edes itse tiennyt vastausta.

Koulun loputtua mä talsin läheistä s-markettia kohti. Kävin ostamassa vähän ruokaa muutamalle päivälle. Ostin samalla lisää tupakkaa, kun se oli melkein loppu. Pakkasin ostokset vähän hätäisesti muovipussiin, tupakka-askin mä työnsin kollaraiden taskuun talteen. Toivotin hyvät päivänjatkot kassatädille ja painelin ostosten kera ulos vesisateeseen, joka oli juuri alkanut. Katoksen alla mä laskin vielä hetkellisesti kauppakassin kädestäni ja vedin punaisen hupparin hupun pääni suojaksi, etten kastuisi totaalisesti. Kiitin luojaa lyhyestä kävelymatkasta.

Kotiin päästyä mä päädyin lysähtämään äidin seuraksi sohvalle, kauppakassin purkamisen jälkeen. Telkusta pyöri joku kokkaus ohjelma, mitä mä vilkuilin puolella silmällä muutaman minuutin ajan, kunnes ohjelma kävi liian pitkästyttäväksi. Äiti kyseli multa ohjelman katsomisen ohella koulupäivästä ja sen sellaisesta. Vastasin sille vähän ympäripyöreästi, että koulussa oli ihan jees päivä. Äiti vain hymähti tyytyväisesti keskittyen sitten takaisin televisioruutuun. Mä ongin taskussa hetki sitten värähtäneen puhelimen käteeni. Instagram lähetteli taas jotain turhanpäiväisiä ilmoituksia, mitä mä en jaksanut sen tarkemmin käydä läpi. Mä en kuitenkaan päätynyt sulkemaan sovellusta, vaan sen sijaan mä päädyinkin etsimään erään henkilön tiliä.