Maailma ilman auringon paistetta.

10

Avasin tallin oven lukosta. Astuin sisään pimeään, kolkkoon, sekalaiseen talliin. Napsautin valot päälle ja kävin avaamassa tallin nosto-oven. Emerson astui sisään autotalliin kiinnostuneen näköisenä. Se katseli tovin ympärilleen, mutta keskittyi tuijottelemaan Mustangia, joka seisoi tallin keskellä surkean näköisenä. Mä jätin jätkän pälyilemään autoa, kun mä aloin kaivamaan työkaluja ja muita romppeita esille. Vedin suuren työkalupakin näkyville työpöydän alta. Jätin pakin vielä hetkeksi rauhaan napatessani tallin nurkassa sijaitsevasta minijääkaapista kaksi kylmää olutta käteeni. Heilautin toista tölkeistä kädessäni ja heitin sen Emersonille. Nojauduin vasten työpöydän laitaa ja avasin tölkin, joka kuohahti reippaasti avautuessaan. Hetken emmittyään Emerson liikahti vierelleni avatun oluen kanssa. Mä tuijottelin mietteliäänä Fordia, otin suullisen kaljastani.

"Tohon pitäis laittaa uus akku, sain sen tilattua vihdoin viime viikolla, se tuli toissapäivänä postissa" sanoin nielaisten suuni tyhjäksi.

"Onks toi Mustang gt cobra?" Emerson kysyi kulmiensa alta.

"5.0 V8302, ysi kakkonen"

"Oho" blondi äänähti yllättyneesti. "Nytkö sä sen akun meinasit vaihtaa?" se jatkoi hetken päästä. Mä nyökkäsin vastaukseksi ja join uudemman kerran kaljastani.

Laskin oluttölkin pöydän reunalle kädestäni. Kyykistyin työkalupakin vierelle ja avasin sen. Etsin pakista ruuvimeisselin käteeni. Akun vaihtaminen ei onneksi ollut mikään iso homma, kun kyseessä oli vanha auto. Jos johonkin pränikkään meseen täytyis alkaa akkua vaihteleen niin sais kyll joku muu tehdä sen, niissä on nykyisin kaikkee mahdollista elektroniikkaa, mikä tekee hommasta vitusti monimutkasemman.

Jonkin näköisen säätämisen jälkeen sain akun pois paikaltaan. "Lasketko tän johonki siihe lattialle?" pyysin ojentaessani akkua Emersonia kohti. Se nyökkäsi ja kurotti käsiään minua kohti. "Kiitti" kiitin jätkää ja tämä vastasi minulle väläyttämällä nopean hymyn. Saatuaan otteen akusta se vetäisi sen pois käsistäni. Jonkin aikaa se katseli ympärilleen hitusen paniikin omaisesti, kunnes lopulta laski akun työpöydän vierustalle. "Annatko vielä sen uuden akun mulle?" pyysin aavistuksen hymyillen.

"Joo, mis se on?" Emerson kysyi kulmiaan kurtistaen. Mä osoitin sormellani tallin nurkassa olevaa kaappia, jonka vierellä Emerson seisoi.

"Siinä alimmalla hylyllä"

Emerson liikahti kaapin luokse, hetken se katseli kaapin sisältöä, kunnes kurottautui nappaamaan pahvilaatikon alahyllyltä. Poika käveli luokseni ja laskin laatikon sylistään meidän jalkojen juurelle. Mä kumarruin avaamaan laatikkoa teipeistään. Paketti oli taas kerran teipattu jollain ydinpommin kestävällä teipillä, joka ei hievahtanutkaan mun yrittäessäni näpertää sitä irti pahvilaatikon kannesta.

"Koitappa olisko näistä apua"

Mä kohotin katseeni Emersoniin, joka seisoi virne naamallaan, Fiskars:sin sakset kädessään mun edessäni. Mä väläytin sille nopean hymyn kiitokseksi ja kurottauduin nappaamaan sakset käteeni. Tökkäsin sakset laatikon keskelle ja venkoilin niillä laatikon auki. Kun vihdoin ja viimein pahvilaatikko oli auvautunut mä nostin sieltä uuden akun käteeni. Pyörittelin tovin aukkua kädessäni, kunnes asettelin sen paikoilleen ja aloin kiinnittämään sitä autoon. Emerson auttoi mua hieman hommassa, vaikkei se mikään vaikea tai työläs tehtävä ollutkaan. Musta oli hiton kiva, kun oli joku jonka kanssa pystyi noin rauhallisissa merkeissä tekemään jotain noinkin basic asiaa kuin auton laittamista. Joo olihan mulla muitakin frendejä, mutta harvan kanssa tuli tehtyä mitään tuollaista. Nää tällaiset hommat oli yleensä semmosia mitä tuli tehtyä yksinään.

Mä istuuduin terassin, kylmälle, ruskealle, puu penkille. Emerson istuutui mun vierelleni hetken kuluttua. Se istuutui kohtalaisen lähelle minua, vaikka tilaa olisi ollut vielä. Mutta ei asia mua mitenkään sen kummallisemmin vaivannut tai edes kiinnostanut, ei se kuitenkaan mun syliini istunut. Mä kaivoin taskustani tupakat ja sytkärin. Asettelin yhden tupakan huulilleni ja ojensin sitten kättäni Emersonia kohti, jotta se voisi ottaa itselleen tupakan. Kohottaessani katseeni käsistäni Emersonin kasvoille kohtasin hennon hymyn pojan suupielessä, se oli ikäänkuin kiitoksen osoitus. Mä sytytin meidän molempien tupakat ja sitten me vain istuimme siinä. Tuuli puhalsi puita vasten ja sai ne huojumaan voimakkaasti tuulen mukana. Lehdet ja havunneulaset lentelivät pitkin pihaa. Tuuli osui vasten kasvojani, se pyrki paitani sisään ja sai kehon värisemään hieman. Huomasin katsahtaessani Emersonia sivusilmälläni, että sekin värisi aavistuksen kylmissään.