Hetkiä

Kulti

Tummahiuksinen mies istuu sängyn reunalla ja katselee toista vielä nukkuvaa miestä, joka tuhisee pienesti. Vielä hetken siinä istuttuaan, mies kuulee puhelimensa soiva. Hän nousee sängyltä ja ottaa puhelimensa yöpöydältä. "Kalle." mies vastaa puhelimeen, kun on päässyt ulos huoneesta. Hän ei halua herättää nukkuvaa miestä. Kalle astelee keittiöön kuunnellessaan puhelimessa olevaa siskoaan. Kalle vilkaisee makuuhuoneen suuntaan ennen kuin laittaa puhelun kaiuttimelle ja alkaa tehdä aamupalaa itselleen ja miehelleen.

Blondi mies haukottelee ja nousee istumaan silmiään hieroen, kun hän havahtuu hereille hämärässä huoneessa. Mies kurtistaa pienesti kulmiaan, kun huomaa miehensä jo lähteneen sängystä. Pian hän jo nousee ylös ja vetää villasukat paremmin jalkoihinsa ennen kuin lähtee makuuhuoneesta. Ulos huoneesta päästyään mies huomaa ilmassa leijuvan lettujen tuoksun, joka tulee keittiöstä. Mies astelee keittiöön ja huomaa yöhousuissaan lettuja paistavan miehensä. Blondi astelee toisen taakse ja kietoo kätensä toisen ympärille. Mies painaa päänsä toisen olkapäätä vasten.

Kalle kääntää katseensa toiseen mieheen, kun tuntee kädet ympärillään. "Huomenta kulti", Kalle sanoo hymyillen ja painaa suukon toisen päätä vasten. "Kulti" kääntää katseensa toisen ruskeisiin silmiin nenäänsä hiukan nyrpistäen. "Kulti" ei pidä suukoista. "Kulti" ei myöskään pidä sanasta kulti.

Kalle tykkää härnätä miestään, koska tietää, ettei hän oikeasti loukkaannu. Pientä hauskaa vain. "Mä tein lettuja aamupalaksi", Kalle toteaa hymyillen, vaikka se onkin aika selvää. Mies patistaa toisen pian pöydän ääreen ja paistaa letut loppuun. Kalle ottaa kaksi lautasta, joille jakaa letut. Kalle laittaa mansikkahilloa toiselle lautaselle ennen kuin vie ne pöydälle. Kalle hakee vielä haarukat ja lasit sekä mehupurkin ennen kuin menee istumaan miehensä vierelle. Kalle antaa toiselle haarukan ja katsoo kuinka mies alkaa syödä lettujaan hillon kanssa. Kalle hymyilee. Hän todella rakastaa toista ja toivoo voivansa viettää loppuikänsä hänen kanssaan.

=

Kalle istuu tuolilla sairaalasängyn vierellä ja pitää miehen kättä omassaan sitä hennosti silitellen. Huoneessa haisee desinfiointiaine. Mies ei ole ikinä pitänyt sen hajusta tai sairaaloista muutenkaan. Ehkä sen takia, että on pelännyt joutuvansa tilanteeseen, jossa nyt on. Kalle kurottautuu pian painamaan suukon toisen vaaleisiin hiuksiin. "Mä rakastan sua", Kalle sanoo toivoen saavansa jonkinlaisen vastauksen, vaikka tietää, ettei sitä tule. "Mä toivon, että meillä olisi vielä aikaa yhdessä. Muistatko, kun me katsottiin tähtiä silloin siellä katolla, kun sun isäsi oli heittänyt sut ulos? Tai kun me mentiin niihin juhliin ja juotiin vähän liikaa ja aamulla herättiin rannalta. Molemmilla oli nuha sen jälkeen. Se oli... no se oli jotain." Kalle naurahtaa hiukan surullisesti ja huokaisee pian väsyneenä. Mies painaa päänsä sänkyä vasten sulkien silmänsä.

=

Kalle kumartuu haudan eteen hautakiveä katsellen ja vetää takkiaan paremmin. Eerik Tuomas Koskenpää 8.9.1988-23.8.2022. Niin hautakivessä lukee. "Hyvää syntymäpäivää kulti..." Kalle sanoo hiljaa ja laskee kimpun vaaleanpunaisia ruusuja haudalle. Ne ovat Eerikin lempikukkia.