Hetkiä

Mökki 2

Unto istuu pirttipöydän ääressä syömässä puuroaan. Aurinko paistaa punaisen verhon läpi, jonka takia huone täyttyy punaisesta valosta.
Unton silmien alla on tummat silmäpussit. Hän ei ole nukkunut kovin hyvin.
Unto oli alun perin tullut mökille rentoutumaan, jotta saisi ajatuksensa pois ihmissuhteistaan, mutta oli päätynyt valvomaan miehen takia.
Unto painaa turhautuneena päänsä pöytää vasten hiukan huokaisten.
Unto kuulee puhelimensa värisevän pöydällä, joka saa hänet nostamaan päänsä pöydästä. Mies nappaa puhelimen käteensä katsoen, kuka soittaa. Puhelimen näytöllä lukee Lauri ja nimen perässä on vielä vaaleanpunainen sydän.
Unto puree huultaan hetken miettien. Pitäisikö hänen vastata vai ei? Lauri on soitellut jo useampaan kertaan viime päivinä eikä Unto ole vastannut.
Lauri on Unton poikaystävä. Tai ainakin oli. Heillä oli riita muutama päivä sitten. Unto lähti Laurin asunnosta ovet paukkuen sitä lähes heti katuen.
Unto tuijottaa puhelinta niin kauan, että puhelu ehtii loppu. Mies huokaisee hiljaa. Ehkä Lauri soittaisi uudestaan. Unto ei nimittäin uskalla soittaa Laurille.
Unto joutuu odottelemaan viisi minuuttia, mutta sitten Lauri taas soittaa. Tällä kertaa Unto ei jää epäröimään vaan vastaa puheluun.
"Hei.." mies sanoo hiljaa. Hän kuulee toisen huokaisevan helpottuneena. "Missä sä olet? Mä olen ollut hirveän huolissani, kun susta ei ole kuulunut." kuulee Unto Laurin sanovan. "..mä lähin mökille. Sori." Unto sanoo ja tuntee syyllisyyden möykyn kasvavan vatsassaan.
"Sori? Siinäkö kaikki mihin sä pystyt? Etkö sä tosiaan ymmärrä kuinka huolissani mä olen ollut?" Lauri kuulostaa vihaiselta.
Möykky nousee vatsasta rintakehään.
"Mä oon oikeesti pahoillani.. mä vaan tarvitsin vähän aikaa itselleni." Unto sanoo hiljaa. Hänestä tuntuu ihan samalta kuin pieneltä hiireltä, joka on joutunut kissan kynsiin.
"Miksi sä et ole vastannut?" Lauri kysyy pian yhä samalla äänensävyllä. "No kun... kun... en mä tiiä.." Unto änkyttää hiljaa.
"Et tiedä? Ihan oikeasti Unto."
Möykky nousee ylemmäs.
Unto heittää puhelimen pois ja juoksee roskiksen luo. Hän oksentaa. Hänestä tuntuu niin pahalta, että hän ihan oikeasti oksentaa.
"Unto? Unto!" kuuluu puhelimesta, mutta Unto ei pysty vastaamaan.
Pian puhelu loppuu.

Unto istuu sohvalla villaiseen vilttiin kietoutuneena. Viltti on aika kutiseva.
Unton silmät punoittavat. Hän on oikeastaan vain itkenyt ja oksennellut puhelun loputtua.
Siitä on jo kaksi tuntia eikä Lauri ole enää soitellut. Untosta tuntuu ihan hirveältä. Hän tietää, ettei olisi saanut tehdä mitä teki. Hänen olisi pitänyt edes laittaa viestiä, jotta Lauri olisi tiennyt hänen olevan kunnossa.
Unto hätkähtää ajatuksistaan, kun kuulee koputuksen mökin ovessa. Mies kääntää katseensa säikähtäneenä oveen. Ei täällä pitäisi olla ketään. Unto nousee varovasti sohvalta ja hiippailee ovelle. Mies raottaa verhoja ja näkee kuka oven takana on. Se on Lauri.
Unto avaa varovaisesti oven jääden katsomaan itseään aavistuksen lyhyempää miestä. "Anteeksi.." Unto pukahtaa heti ensimmäisenä. Lauri huokaisee ja laskee laukkunsa alas ennen kuin vetää toisen haliin. Unto kietoo hiukan hämmentyneenä kätensä toisen ympärille. Tämä ei ole sitä mitä Unto odotti Laurin tekevän.
Unto laskee lopulta päänsä toisen miehen olalle. Hän vain haluaa jäädä siihen. Hän haluaa seisoa siinä Laurin syleilyssä kunnes heille molemmille kasvaa juuret ja sitten paikalle jää vain puu muistuttamaan heidän rakkaudestaan. Unto kuitenkin tietää, ettei se ole mahdollista. Vaikka tämä riita selviäisi ei se jäisi viimeiseksi. Heille tulisi uusia riitoja. Uusia ongelmia. Rakkaus ei ole mutkatonta. Rakkaus on ruusuilla tanssimista. Ruusuissa on piikkejä. Piikkejä, joita pitää varoa. Piikkejä, jotka sattuu, kun niihin koskee.

Unto makaa siinä vasten Lauria.
He puhuivat. He puhuivat ja puhuivat. He puhuivat tunteja, jotka tuntuivat päiviltä. He puhuivat, kunnes riita oli selvitetty ja kummallakaan ei enää ollut möykkyjä oksennettavana. Sitten he menivät nukkumaan. Nukkumaan Unton äidin ostamiin kukka petivaatteisiin. Ja nyt he makaavat niissä petivaatteissa Auringon maalatessa huoneen oranssiksi.
Kaikki tuntuu olevan sillä hetkellä aika hyvin.