Hetkiä

Kauppareissu

Lassi astuu sisälle asuntoon ja potkii kengät jaloistaan. Hän laittaa takkinsa naulakkoon ja pudistelee lumet hiuksistaan.

Lassi jatkaa matkaa peremmälle asuntoon ja katsahtaa olohuoneeseen, jossa hänen isänsä nukkuu. Poika menee sitten pikkuveljensä huoneen ovelle, jotta voisi kysyä, haluaisiko poika ruokaa.

Severin ei kuitenkaan ole huoneessaan.
Lassi kurtistaa kulmiaan ja lähtee etsimään veljeään. Hän käy ensin oman huoneensa läpi ja sitten myös isänsä huoneen.

Lassi ei kuitenkaan löydä Severiniä.

Lassi astelee olohuoneeseen sohvan luo ja ravistaa isänsä hereille.
"Missä Severin?" Lassi kysyy isäänsä katsoen.

Antoniolla menee hetki tajuta kysymys. "Tossa se oli hetki sitten", mies sanoo sitten otsaansa hieraisten.

"No eipä ole enää! Et sä voi jättää Severiniä yksin, kun sä itse nukut. Sä tiedät kuinka tapaturma-altis se on!" Lassi ärähtää isälleen. Enempää hän ei kuitenkaan ehdi sanoa, kun ovi käy.

Lassi juoksee eteiseen ja näkee veljensä. Pojalla on kauppakassi molemmissa käsissään.

Lassi astelee veljensä luo ja kumartuu pojan eteen. "Missä ihmeessä sä olet ollut?" hän kysyy hiukan vihaisena.

Severin kääntää katseensa veljeensä ja katsoo tätä hetken ennen kuin vastaa: "Mä kävin kaupassa, kun oli nälkä. Kun jääkaapissa ei ollut mitään."

"Et sä voi lähteä yksin tai varsinkaan ilmoittamatta. Sulle olisi voinut käydä jotain. Ymmärrätkö sä?" Lassi sanoo tiukasti ja tarttuu veljeään molemmista käsivarsista.

Severin välttelee veljensä katsetta.

Lassi ravistaa veljeään pienesti toistan kysymyksensä: "Ymmärrätkö!?"
"No joo joo!" Severin huutaa ja yrittää päästä irti.

Lassi huokaisee päästäen irti pienemmästä. Severin ottaa kenkänsä pois ja lähtee sitten keittiöön kassien kanssa.

Lassi seuraa veljeään keittiöön.
"Noh, mitä sä ostit?" hän kysyy ja katsoo nuorempaa, joka nostaa kassit pöydälle.

"Maitoo, kalapuikkoja, ranskalaisia.. leipää, mehua, leivänpäällisiä ja sitten myös keksejä." Severin luettelee ja katsahtaa Lassia, joka on totta puhuen hiukan yllättynyt siitä, että poika oli ostanut oikeaa ruokaa.

Lassi astelee veljensä luo ja pörröttää pojan kiharia hiuksia. "Sä oot aika hyvä käymään kaupassa, mutta jatkossa kuitenkin soitat mulle tai herätät isin. Okei?" "Okei."

-

Antonio astelee Lassin huoneen ovelle ja koputtaa siihen pienesti ennen kuin avaa sen.
Mies kurkkaa sisään ja huomaa Lassin kannettavansa kanssa sängyllä.

"Voidaanko puhua?" Antonio kysyy ja astuu huoneeseen. Lassi nostaa katseensa ja nyökkää pienesti siirtäen kannettavan sivuun.

Antonio istahtaa sängylle ja sanoo heti ensimmäisenä: "Anteeksi."

"Mä olen pahoillani, etten osaa olla teille hyvä isä", Antonio jatkaa käsiään katsoen. "Sulla on ihan liikaa vastuuta sun veljestä. Sun pitäisi olla tekemässä, mitä nyt teinit yleensä tekee. Varmaan vetämässä kännejä. Okei toi ei ollut ehkä paras asia sanoa sun isänäsi. Älä mene vetämään kännejä."

Lassi naurahtaa hiljaa ja kietoo kätensä isänsä ympärille.

"En mee. Ja ei mua haittaa välillä hoitaa Severiniä. Kunhan muistat pysyä hereillä siihen asti, että pääsen kotiin." Lassi vakuuttaa isälleen ja taputtaa pienesti miehen selkää.

Antonio hymyilee hiukan ja nousee sitten sängyltä silmiään hiukan pyyhkäisten. "Meeppä nukkumaan. Sulla on koulua huomenna", mies sanoo pojalleen astellen ovelle.

"Mene itse nukkumaan. Sulla on huomenna töitä", Lassi sanahtaa hymähtäen. "Hyvää yötä", Antonio sanoo hymyillen ennen kuin lähtee huoneesta.

—
Ei mikään paras mutta kelvatkoon