palava sydän 3 / oleksi

49. äkki lähtö

Time skip viikko
Aleksi pov.

Herään siihen kun puhelimeni soi. Otan sen käteeni ja katson Kuka soittaa. Äiti. Mitäköhän sillä on.
"Huomenta" Vastaan käheällä aamu äänelläni.
"Onko sulla mahdollisuutta päästä suomeen niin pian kuin mahdollista" Äiti kysyy. En osaa tulkita tuon äänestä että onko jotain vakavaa.
"Öö.. en tiiä, onko jotain sattunut" Kysyn.
"Ei ole sattunut, toivon vain että tulet mahdollisimman pian suomeen ja Ouluun" Äiti sanoi.
"Okei, puhun jätkille ja kysyn" sanon.
"Selvä, heippa" Äiti sanoo. Lopetan puhelun.
"Kuka se oli" väsyneen kuuloinen Olli sanoo.
"Äiti" Vastaan.
"Mitäs se" Tuo kysyy.
"Se haluaa mut mahdollisimman pian suomeen sen luo" sanon.
"Onko jotain sattunut" Tuo kysyy.
"Ei kuulema se vaan toivoisi että tulisin mahdollisimman pian" sanon.
"Mitä meinasit" Tuo söpö basisti kysyy.
"Kai mä käyn siellä,  tuutko mukaan" sanon ja katson tuota koiran pentu ilmeellä.
"Tottakai, oonhan mä sentään sun kihlattus" Tuo naurahtaa.
"Mennään puhumaan jätkille" sanon.

Hakkaamme Nikon ja Joonaksen hotellihuoneen ovea.
"Vittu ei siitä ovesta tarvi läpi tulla" erittäin väsyneen näköinen ja kuuloinen Niko sanoo avatessaan oven.
"Meän pitää ollin kans lähtä suomeen" sanon.
"Täh miks" Niko kysyy.
"Äiti soitti, ja käski tulla mahdollisimman pian" sanon.
"No kai te voitte mennä.. ens viikon keikat on kumminkin viikon päästä lauantaina" Niko sanoo.
"Kattokaa lennot ja pakatkaa ja tuutte viimeistään torstaina takas" Tuo jatkaa.
"Joo me tehään näin" sanon.

Skip suomeen

"Toivottavasti ei oo faneja matkalla haluan nopeasti äidin luo" naurahdan.
"Jep" Tuo basisti sanoi.
"Eihän me ees olla kerrottu että tullaan suomeen ei ne voi edes tietää" sanon.

Päästyämme koneesta portilla on kunnon teini lauma...
"Mistä ne tiesi että me ollaan täällä" Kysyn.
"En mä tiedä" Tuo sanoo.
"Omg, saanko halin" "voiks sanoo terkkui joonaksen sinisille palloille" tuli kyselyjä kaikilta suunnista. Eniten ihmettelin tuota Joonaksen sinistä palloa..
"Sori me kyllä mieluusti jäätäisiin mutta on kiire niin ei millään ehditä, ehkä joskus toisten" sanon ja lähdemme pois.

Saavuin lapsuuden kotini luo ja avaan oven.
"ÄITI MIKÄ HÄTÄNÄ ME TULTIIN NIIN PIAN KUIN PYSTYTTIIN" Huudan ovelta.
Äiti tulee ovelle ja takana on joku mies..

Olli pov.

"Isä?-" Aleksi sanoo ja kaatuu maahan ja alkaa kouristella.
Kyykistyn maahan ja huomaan tuon suusta tulevan vaahtoa. Käännän rakkaani kylkiasentoon jottei Tuo tukehdu.
"Mikä aleksilla on" Tuo mies sanoo.
"Epilepsia" Vastaan.
Olemme yhä tässä eteisessä.
Aleksi alkoi virkoamaan.
"Nostetaan se sohvalle" sanon.
Otan Aleksin syliini ja vien sen sohvalle makaamaan.

Aleksi alkoi availla silmiä.
"Sä et uskokkaan mitä unta mä näin" Tuo sanoo vähän tokkurassa.
"No mitä sä näit" Kysyn.
"Me mentiin äitin luo ja iskä oli siellä" Tuo sanoo.
"Ota ihan rauhassa sä sait äsken epilepsia kohtauksen ja sun isäs on täällä" sanon.
"MITÄ?! SEHÄN KUOLLU JO MONTA VUOTTA SITTEN" Tuo huudahtaa.

Aleksi pov.
Nousen istumaan ja näen isän.
"Miten sä voit olla siinä sä kuolit" sanon.
"Mä oikeesti selvisin siitä leikkauksesta mutta olin kirjottanu lapun jossa luki että jos hoitajat saavat minut henkiin niin kertoo että kuolin" Tuo sanoo hiljaa.
"Sä hylkäsit mut just sillonkun mä sua eniten tarvitsin miks sä teit niin" sanon itkien. Ulko ovi käy ja näen Alinan siellä.
"Mikä marttakerho täällä on" Tuo kysyy.
"Alina sä oot kasvanut tosi paljon" isä sanoo iloisena.
"Kuka toi on" Alina kysyy hämmentyneenä.
"Etkl sä muista mua" isä sanoo hiukan surullisena.
"Luuketko sä että se muistais sut kun tekeydyut kuolleeksi kun se oli neljä" sanon vihaisena.
"Täh? Onko toi iskä" Alina kysyy.
"On se" sanon.
"Sulla on aleksi hieno ystävä ku  osaa auttaa sua sun epilepsian kanssa" isä sanoo.
"Tyylikkäästi siinä yrität vaihtaa puheen aihetta.." sanon vihaisena.
"JA OLLI ON MUN AVOPULISO JA OLLAAN KIHLOISSA" jatkan vihaisena.
"Aleksi rauhotu" Äiti sanoo.
"Ai rauhotu, kun tuo on lavastanu oman kuolemansa ja hylännyt meät vielä silloin kun olin pohjalla ja viiltelin ja en syöny mitään kun mua kiusattiin niin toi vielä päättää lavastaa oman kuolemansa mikä ei auttanut yhtään" Huudan ja purskahdan itkuun.
Tunnen kädet ympärilläni ja tunnen nuo kädet läpi kotaisin ne kuuluvat rakkaalleni.
"Mä oon kestänyt tässä elämää paljon paskaa eka kiusaamista eka luokasta lukion kolmanteen, sun mukamas kuolema, oikeuden käynti, pelko että menettäisin toisenkin rakkaan ihmisen, yli kakskymppinen ämmä joka yrittää viiä mun miehen, raiskauksia, päällekäyviä faneja, epilepsia kohtaukset ja paniikki kohtaukset, niistä kaikista eniten sattui sun mukamas kuolema miks sä teit niin miks et vaan jatkanu elämääs" sanon itkien.
"Se ei oo niin yksinkertaista kun näin äitis ja matin niin viha ja suru valtasi mun kehon ja päätin lopettaa tän elämän.. kirjoitin sen lapun missä kerroin että jos jään henkiin kertois että olisin kuollut" Tuo sanoo.
"Miten ne lääkärit edes suostu siihen" Kysyn.
"Maksoin niille" isä vastaa.
"MAKSOIT?! TAJUATKO SÄ ETTÄ ALINA ELI ILMAN OMAA ISÄÄ JA MÄ MAKASIN RANTEET AUKI VESSAN LATTIALLA ITKIEN SIITÄ KOSKA MUN OMA ISÄ ON KUOLLUT KÄVIN MUKAMAS SUN HAUDALLA JA TIES MITÄ MUTTA SÄ OOT OLLU KAIKEN TÄN AIKAA VITTU HENGISSÄ" Huudan.
"Eikö me voitais keskustella tästä ja unohtaa menneet" Tuo pyytää.
"UNOHTAA MENNEET? VITTU UNOHTAA MENNEET MÄ EN VITTU IKINÄ UNOHA SITÄ MITÄ SÄ TEIT, MIKS SÄ EES PALASIT KUN NOIN KAUAN VIIVYIT POIS KUVIOISTA" Huudan vihaisena.
"Halusin vaan nähä teidät ja unohtaa mun teot" Tuo sanoi.
"Mä en unoha tota ikinä" sanon ja otan Ollin kädestä ja nostan tuon ylös ja suuntaan meät eteiseen. Otan meän laukut ja pamautan oven kiinni.

"Onko lentoja nyt jätkien luo" Kysyn.
"Oota mä katon" Tuo sanoo ja ottaa puhelimen.
"Kolmen tunnin päästä" Tuo sanoo kun sai tutkittua asian.
"Varaa liput" sanon.
"Joo, onneks täällä on vielä monta lippua jäljellä nii pääsemme vierekkäin" Tuo sanoo.
Matkaamme lentokentälle joka on onneksi lähellä.

Lentokentälle saavuttua siellä on muutama teini.
"Moi.. saadaanko nimmarit" nuo kysyvät.
"Joo" sanon ja kirjoitan lappuun nimeni. Ihmetellä että osa menee ihan sekaisin kun kirjotan paperiin vain "Alex mattson" niin nuo kiljuvat onnesta.

Menemme turvatarkastuksesta penkeille.
"Tuu tänne" Olli sanoo ja ojentaa kättään. Menen Ollin viereen istumaan ja haluamme sivuttain.
"Miten se kehtas tehdä niin.. miks sen piti lavastaa oma kuolema, ei kukaan täysjärkinen tee noin" sanon hiljaa.
"En tiiä, aika hämmentävää" Olli sanoo.
"Mä luulin sen oikeesti kuolleen mutta olin koko ajan väärässä" sanon.
"Ei se sun syytäs ollut, etkä voinu tietää että se lavastaa kuolemansa" Olli sanoo ja asettaa PUSUN päälaelleni.
Hymyilen hiukan tuolle.
"Mä soitan Nikolle ja kerron että ollaan tulossa sinne päin" sanon.
"Okei" Tuo söppänä sanoo.
Otan puhelimeni ja etsin nikon yhteis tiedot. Muutaman tuuttauksen jälkeen tuo vastaa.
"Moro" Tuo sanoo.
"Moi, ollaan lentokentällä ja lento lähtee kolmen tunnin päästä" sanon.
"Okei, laita viestii ku ootte lentokentällä nii tullaan vastaan" Tuo sanoo.
"Juu" sanon ja lopetan puhelun.

Sanoja 1067

Vähä pitkää lukua pitkästä aikaa😂👍