Crazy Love // Tylypahka

38. Kumpi on oikeassa

HERMIONE

Y/N tahtoi minut mukaansa luokan ulkopuolelle, koska hänellä oli jotain asiaa. "Hermione, siinä unessa jonka näin, siinä Draco haistoi lemmenjuomaa ja siinä hän haistoi juuri nuo hajut! Ja kun minä haistoin sitä siinä unessa,  se haisi täysin samalle!" Y/N kertoi. "Eli se tarkoittaa sitä että- ei voi olla. Eli Draco on sielunkumppanisi?!" saatoin ehkä vähän järkyttyä. Y/N vain nyökkäili minulle. Menimme takaisin sisälle ja professori oli juuri selittämässä ohjetta loppu tunnille.

Y/N

Kun tunti loppui, laitoimme tavaramme reppuihin. Hermionella kesti hetki joten menin jo edeltä odottamaan ulkopuolelle. Seisoin oven vieressä seinää vasten ja luulin että Hermione tuli sillä kaikki muut olivat menneet, tai siis ainakin luulin niin. Hermionen sijastasta sieltä tuli Draco. Sen sijasta että hän olisi vain sivuuttanut minut ja häpinyt. Hän jäi eteeni ja laittoi toisen kätensä seinään. "Mitä sulla on nyt mielessäs, Malfoy?" kysyin tiukalla katseella. "Kuule, mä tiedän mistä sä ja Hermione puhuitte kesken tunnin tässä" Draco kertoi. "Miten- ethän sä edes voinut kuulla, toi ovi on niin paksu että siitä ei puhe kuulu" sanoin. Draco pyöritteli hopeisia silmiään ihan kuin häntä ei olisi kiinnostanutkaan. "Ota tää ja lue. Mutta älä niin että joku näkee. Se on salaista ja lisäks, lue se mahdollisimman pian" hän antoi minulle lapun ja lähti. Hermione ei vielä tullut, joten luin lapun. Lapussa luki: "Y/N, tapaa minut tänään illalla kahdeksalta tähtitornilla. Minulla on asiaa tämän päivän oppitunnin lemmenjuomaan liittyen". Survoin äkkiä lapun taskuuni sillä Hermione tupsahti ovesta ja lähdimme Rohkelikko torniin. Tornissa olin aivan uupunut ja päätin ottaa pienet nokoset, mutta en saanut jostain syystä unta.

Kun kello tuli 10 vaille kahdeksan, aloin valmistautua (eli nousin sängyltäni ja vaihdoin päivävaatteet). Lähdin kävelemään tähtitornille. Matkalla oli hieman viileä tuuli enkä tajunnut ottaa mitään neuletta. Hyvä minä. Kävelin tähtitorniin eikä Draco edes ollut siellä joten jouduin odottamaan häntä.

Kun hän vihdoin saapui jonkun ajan päästä, sanoin: "Vihdoinkin. No niin, nyt voit kertoo sun asias että päästäis joskus nukkuu". "Hei, ei täs oo mitään kiirettä. Mut siis se asia mikä mun piti kertoo, oli se, että mä tiiän sun sielunkumppanin ja omanikin" hän vakuutti. "Niin mäkin" vastasin. "Mutta, mä en rakastuis suhun vaikka maksettais, Malfoy" "Kyllä se päivä vielä tulee kun sä alat rakastaa mua"