Himmeä aamuaurinko paistoi suoraan tuhisevan Lee Minhon rusehtaviin hiuksiin saaden ne kiiltelemään lähes kultaisina. Lämmin valo helli tuon kalpeaa ihoa ja sai hänet näyttämään aivan taivaasta tipahtaneelta enkeliltä.
Han Jisung makasi kyljellään ehkä noin kymmenen sentin päässä toisesta pojasta ja nojasi päätään kämmeneensä. Hän katseli toista ja hymyili kipeästi.
Tunnekuollutkin olisi voinut aistia hereillä olevan katseesta paistavan välittämisen ja ensirakkauden sokean huuman. Muutaman hetken sädehtivät silmät saivat vielä rauhassa lakaista nukkuvan kasvoja ja hartioita ennen kuin unihiekkaiset silmät alkoivat räpytellen avautua.
"Huomenta", vielä puolinukuksissa oleva poika mutisi hiljaa ja kurottautui painamaan verkkaisen suukon toisen leukaan. Jisung helahti kauniin punaiseksi saaden hymyn taipumaan unisen huulille.
"H-huomenta", nuorempi vastasi nielaisten ja käänsi katseensa nolostuneena pois. Pian hän alkoi kuitenkin miettimään reaktiotaan tarkemmin.
Vitut, turha tässä oli enää nolostella, kun toinen oli muutenkin jo kaiken nähnyt – ja kuullutkin.
Sitten hän vetäisi syvään henkeä ja liikkui sulavasti pörröpäisen bruneten päälle. Hetken vanhempi näytti hämmentyneeltä, mutta sitten tuon poikaystävän silmissä alkoi vilkkua voimistuva epävarmuus, eikä myöhemmin herännyt pystynyt hillitsemään itseään. Minho pyöräytti blondin pojan alleen ja painoi kiusoittelevan suukon tuon huulille.
"Mä rakastan sua", vanhempi kuiskutti poikaystävänsä korvaan ja suukotti sitten tuon kaulaa pehmeästi.
Jisung makasi selkä teltan pehmeää pohjaa vasten ja toljotti taas kauemmas vetäytynyttä poikaystäväänsä. Brunette naurahti heleästi toisen hämmentyneelle ilmeelle ja kumartui suutelemaan punertavia huulia. Jisung vastasi suudelmaan parhaansa mukaan, vaikka tuon aivot yrittivätkin yhä prosessoida äskettäin tapahtunutta.
Saatuaan tarpeekseen pussailusta Minho kierähti pois nuoremman päältä ja alkoi pukeutua kiireesti. Hetkeksi blondin täytti pelon sekainen hätäännys, mutta toisen ilmoitettua käyvänsä vain puuteroimassa nenänsä, hän rauhoittui.
Kun vanhempi paria hetkeä myöhemmin palasi telttaan, makasi Jisung yhä samassa asennossa kattoa mietteliäästi tuijottaen. Sisään tullut murahti jotain ja kömpi sitten poikaystävänsä lämpimään kainaloon.
Siinä he makasivat pitkän aikaa. Hiljaa vierekkäin, kun molemmat ajattelivat. Nuoremman käsi eksyi kauniinruskeisiin hiuksiin ja silitteli niitä hiljakseltaan. Vanhemman pää lepäsi toisen lämpimällä rintakehällä. Hän sekä tunsi että kuuli poikaystävänsä hitaat sydämenlyönnit.
Tässä hetkessä oli hyvä ja rauhoittava olla. Pojista kummatkin todella toivoivat, että voisivat pysäyttää ajan edes aivan pieneksi hetkeksi. He olisivat antaneet melkein mitä vaan, jos olisivat saaneet roikkua juuri siinä ajassa epätoivoisin sormin.
Ei aikaakaan, kun vanhemman silmät painuivat kiinni ja nuoremman käsi pysähtyi kesken liikkeen. Lähes yhtä aikaa he kulkeutuivat houkutteleville unten maille.
¤
Kun he heräsivät seuraavan kerran, oli kello jo reippaasti yli puolen päivän ja telttakankaan läpi paistava aurinko oli alkanut tuntua hiostavalta. Vaikka olo oli tahmea ja telttailman lämpötila aivan liian tukala, ei heistä kumpikaan olisi halunnut nousta.
Lopulta Minho kuitenkin sai itsensä liikkeelle ja sukelsi ulos teltasta. Jisung seurasi hänen perässään, mutta pysähtyi suuaukolle ihastelemaan poikaystävänsä vapautunutta olemusta ja rentoja kehonkaaria.
"Jisung, tuu tänne", Minho huudahti saaden nuoremman hymyilemään. Kutsuttu nousi ja otti pari juoksuaskelta bruneten luokse ainoastaan tullakseen kaapatuksi vahvoille käsivarsille.
YOU ARE READING
Satellite Radio
FanfictionHänen silmänsä kimmelsivät, olivat kuin tähtitaivas, ja hetken minusta tuntui, että näin niissä avaruuden. ♡ He maistoivat toisissaan toisensa ja itsensä, he eivät tienneet, mitä se oli, keitä he olivat ja miksi he olivat vai olivatko he ollenkaan...
