Satellite Radio

Perhoset - Yumark

"Mark Lee."

Vanhemman ääni oli vain hento kuiskaus, mutta se sai silti onnellisuuden lämpimän sivauksen pyörähtämään mahanpohjassani.

"Yuta Nakamoto", vastasin kiusoitellen ja kiristin otettani toisen selän takaa. Hetken aikaa tunsin lämpimät huulet olkapäätäni vasten ennen kuin Yuta painoi otsansa sen kostealle iholle. Hän keinutti meitä hitaasti sivulta sivulle hymisten hiljaa.

Kuuma suihkuvesi valui paljasta ihoa pitkin lattialle ja katosi viemäriin vieden mukanaan kuivuneen hien kehoiltamme, ja minua hymyilytti. Olo oli kuin vastarakastuneella, mitä ehkä olimmekin... tai sitten emme.

"Hukutko sää?" kysyin naurua äänessäni, kun tajusin veden valuvan suoraan toisen kasvoille. Yuta pudisti päätään ja puristi minua lujempaa.

Kohta vanhempi hiljeni ja paria sekuntia myöhemmin työnsi itsensä kauemmas minusta. Hän löysäsi otettaan, minä omaani, mutta kädet jäivät toistemme ympärille ja hellät hymyt eksyivät huulille. Katsoin aavistuksen pidempää suu raollaan.

Yuta oli nätti. Sen olin tosin huomannut jo kauan sitten, mutta jostain syystä joka katsahdus tuntui edelleen ensimmäiseltä. Hänen silmänsä kimmelsivät, olivat kuin tähtitaivas, ja hetken minusta tuntui, että näin niissä avaruuden.

"Sulla on kasvoilla aika kliseinen ilme, Mr. Lee", Yuta kertoi hymyillen. Hän antoi käsiensä liukua ihoani pitkin harteilleni ja kiertyä niskani taakse.

"Mä tiedän", kuiskasin.

Minua yhä hymyilytti. Hymyilytti, koska tiesin, ettemme osaisi olla romanttisia, vaikka tilanne oli täydellinen sellaisen ilmapiirin luomiseen. Vain pari lämmintä, rakkautta huokuvaa sanaa ja jopa naapurin Pekka olisi sulanut kivistä sisintään myöten.

Mutta ei sitä vielä tässä vaiheessa malttanut, kun kaikki oli uutta ja jännää. Kun halusi kokeilla vähän sitä ja tätä. Kun tunteet olivat palavia ja tuoreita, kun sata prosenttia elämästä keskittyi vain sen yhden ihmisen ympärille.

"Mitä sä hymyilet siinä?" Yuta kysyi ja veti minut lähemmäs. Sain hellän suukon huulilleni ennen kuin toinen vetäytyi kauemmas ja hölläsi otettaan minusta. Tönäisin pidemmän pehmeästi vasten valkoisia seinäkaakeleita ja painauduin hymyillen lähemmäs.

Kiusasin vanhempaa hetken, mutta en kauhean kauaa, koska tiesin, että Yuta osaisi olla vielä ilkeämpi.

Hän maistui makealta, hänen suudelmansa saivat pääni pyörälle ja varpaat kihelmöimään. Kädet kiristyivät kaulaani, kun syvensin suudelmaa. Käteni vaelsivat hänen kehollaan, vasen päätyi vanhemman niskaan, oikea tämän vatsalle, tumman perhostatuoinnin päälle. Yuta oli joskus sanonut, että piti siitä, kun koskin siihen, ja nykyään tein sitä jatkuvasti.

"Mark..."

Hymyilin toisen kuiskaukselle. Pidin tavasta, kuinka hän sanoi nimeni: sillä tavalla pehmeästi ja soljuvasti ilman ylimääräisiä kulmia tai kuoppia.

Tunsin vanhemman haukkovan henkeään suudelmien välissä, mutta tietenkin olimme liian toisissamme pitääksemme taukoa. Sen sijaan hengitimme toisiimme, annoimme mennä ihan rajalla, oliko se kiihkeää ja hätäistä vai rauhallista ja levollista.

Yuta nosti toisen jalkansa lantiolleni, mutten kerennyt napata siitä kiinni, kun hän jo kiepsautti meidät ympäri, painaen minut seinää vasten. Hymyilin omalleni pehmeästi ja annoin takaraivoni nojautua valkeisiin kaakeleihin.

Käteni liukuivat vanhemman hiuksiin, ja tämä laski huulensa kaulalleni, suuteli sitä pehmeästi ja hymyili välissä. Olin täynnä Yutaa, täynnä ajatusta hänestä ja kosketusta ihollani, hymyä solisluitani vasten, pehmeitä kuiskauksia korvissani.