ᴇɪʟɪꜱᴇɴ ᴋᴜʟᴛᴀɪɴᴇɴ ʜᴜᴏᴍɪɴᴇɴ

Luku 9 • Aavikkotuhatjalkainen

Riki tuijotti Urianiin tökkien palanutta aamiaiskananmunaa haarukallaan. Kultakutrilla oli taas naamari kasvoillaan.

Eikö hän aikonut syödä mitään?

Riki oli tullut siihen tulokseen, että Urian peitti naamansa, koska pelkäsi ihmisten varastavan kultansa. Kyllä tyhmäkin ymmärtäisi nopealla vilkaisulla sen olevan arvokasta. Mutta Riki uskalsi epäillä, että riistäjäporukka heidän vieressään ei ajattelisi kullasta mitään. He olivat viranomaisia, joten he eivät todennäköisesti varastaisi sitä. Urian voisi aivan hyvin ottaa naamarin pois.

Savanna Motellin ruokailutila oli melko ahdas. Sen keskellä oli vain yksi pitkä pöytä, johon kaikki yksitoista vierasta yrittivät tunkea. Tilan päädyssä oli noutopöytä, joka oli täynnä kaikista yksinkertaisimpia ruokia, kuten paahtoleipää, mysliä ja paistettuja kananmunia.

Riki kuunteli salaa riistäjäporukan valituksia huonoista yöunista, koska patja oli ollut kova kuin kivi. Eräs riistäjä pöydän päädyssä istui laiskasti leveässä haara-asennossa ja pureskeli varomattomasti pekonia, joka roikkui haarukassa rasvaisena. Tupakka savusi koskemattomana lautasen reunalla ja levitti tilaan tunkkaisen hajun, joka takertuisi vaatteisiin. Riistäjän koko oikea puolisko oli rosoinen ja punainen; Hän oli kaiketi palanut.

Rikistä tuntui, että hän oli joskus nähnyt tämän riistäjän kenties Minkin tukikohdassa tai jossain tilaisuudessa.

"-ja olen listannut mahdollisia voimia, joita Kirurgi ei vielä omista. Kuten ajan manipulointi, sillä sellaisia tapauksia syntyy huhujen mukaan vain pari yhden vuosisadan aikana", palanut mies selitti tovereilleen ruoka suussa.

Miehen vasen silmä kääntyi yllättäen katsomaan Rikiin, kun taas oikea sokea silmä jäi tuijottamaan eteenpäin. "Onko sinulla jotain kysyttävää?"

Riki heilautti kättään kiusaantuneena. "Anteeksi, minä vain... Vaikutat vain tutulta, mikä on nimesi? Minäkin itseasiassa olen riistäjä, joten kenties olemme tavanneet aiemmin."

Mies korjasi asentoaan kiinnostuneena. "Hmm, en usko tavanneemme ennen. Sinä olet riistäjä?"

"Ah, kyllä..."

"Vaikka emme ole aiemmin tavanneet henkilökohtaisesti, ei ole ihme, että sinä tunnistit minut. Olen Draven Ruthven, Julisen luotetuin työntekijä. Olet varmasti kuullut minusta", mies leveili.

Ja vasta nyt Riki muisti kuulleensa tarinoita Rean Julisen oikeasta kädestä. Julise ei ilmeisesti luottanut moniin ihmisiin, joten tämä mies oli harvinainen poikkeus.

Draven Ruthven.

A-luokan riistäjä, joka oli seisonut listan kärjessä ykkösenä jo monia vuosia. Ruthven oli päässyt Rean Julisen suosioon monien saavutustensa avulla, ja oli jopa saanut johtajalta henkilökohtaisia työkeikkoja, mikä oli suuri kunnia. Esimerkiksi viisi vuotta sitten Julise oli pyytänyt Ruthvenia hävittämään Shahmaranin: Käärmedemonin, joka oli tappanut Reanin siskon Riverin parikymmentä vuotta sitten.

Kaikki riistäjät tiesivät Dravenin ja Shahmaranin verisestä taistelusta, joka oli käyty Orutan vuoristoilla. Vaikka demoni oli ollut huhujen mukaan voimakas ja pystyi hallita käärmeitä, Draven oli onnistunut tappamaan sen pienillä seurauksilla. Hän oli menettänyt vain näön oikeasta silmästään syövyttävän käärmemyrkyn takia.

Saavutusten lisäksi Riki oli kuullut Ruthvenin ainoasta häviöstä; Miehen imagoa tahraavasta häpeäpilkusta. Ruthven oli menettänyt eräässä toisessa taistelussa koko retkikuntansa sekä puolet vartalonsa ihosta. Mies ei ollut koskaan avannut tapaturman käänteitä julkisuuteen, joten kukaan ei tiennyt miten ja missä tragedia tapahtui.

"Ahaa, sinä olet... sinä", Riki mutisi Ruthvenille hetken muistelun jälkeen.

Pitäisikö Rikinkin pyrkiä lähemmäs Rean Julisea, jotta hänen sijoituksensa listalla nousisi?