Yskin suolaista merivettä pois keuhkoistani ja käännyn kyljelleni. Yskin varmaan viisi minuuttia kunnes raoitan silmiäni. Aurinko häikäisee niihin. Tunnen aallot, jotka lyövät minua päin tullessaan rantaan. Hilaan itseni eteenpäin. Farkkuni ja raidallinen t-paitani ovat liimautuneet kiinni ihooni. Hetkonen-, kuvailinko mä just itseäni? Mä näen itseni.
Nousen ripeästi ylös ja käyn tarkastelemaan itseäni. Minulla on kuparin värinen iho. Tumman ruskea kyynerpäihin ulottuvat hiukset. Päälläni on tumman siniset farkut ja sini, valko, ruskea, musta, harmaa t-paita. Kaulassani kimmeltää hopeinen sydän kaulakoru.
Sitten muistan. Muistan pojan. Muistan Milon. Etsin katseellani poikaa. Olen rannalla. Takanani kimmeltää loputon meri. Edessäni on hiekkaa. Oikealla puolella kallio. Taivaalla lipuu vain pari pilveä. Muuten taivas on pilvetön.
Huomaan jonkun ranta vedessä. Se on Milo. Kiiruhdan hänen luokseen ja vedän rannalle ranta vedestä. Hänen silmänsä ovat kiinni muuta syke tuntuu. Odotan hetken hermostuneena, että hän heräisi.
Pian poika räpyttelee silmiään ja katsoo minua ihmeissään. Ilmeisesti hän muistaa minut. Hymyilen.
"Moi", tervehdin.
Poika kääntyy kyljelleen ja käy yskimään vettä keuhkoistaan. Taputan hänen selkäänsä.
Kun Milo sai ykittyä tovin jälkeen kaiken veden pois hän vastasi, "Moi Merinda" Minä hymähdän ja nousen seisomaan. Hän tekee samoin ja tutkailee ympärileen. Sitten itseään. Sitten hänen katseensa tutkii minua. Teen samoin hänelle.
"No mitäs nyt?", hän kysyy minulta.
"En tiedä", vastaan pojalle.
Käännän pääni ympäri, että poika ei näkisi, että kävin hymyilemään hiukan. Pakko myöntää hän on söpö. Ei, en mä voi tällästä ajatella, vaikka hänen silmätkin ovat söpöt. Mä vaan uppoon niihin. Tajuan, että katseeni on palannut hänen ruskeisiin silmiinsä.
Words: 250
YOU ARE READING
Unohdettu
RandomUnohdettu Yksin Tai niin hän itse luulee Joka päivä eripaikka. Aina ne samat kädet tulevat. En vain näe ketään toista. En edes itseäni. Siitä on nyt kahdeksan vuotta. Kaikki kahdeksan vuotta ol...
