SOLOVJOV

16

PETJA

Kaikki keinut oli varattuja. Ne samaiset keinut, joissa mä ja Rauli oltiin keinuttu noin viikko takaperin. Nyt mä löysin itseni seisomasta eri puolelta kenttää katse niissä ja keinujen valtaajissa. Siellä Rauli oli kavereidensa kanssa. Raulin sylissä oli mulle vieras tyttö. Tyttö nauroi heleästi Jensenin jutulle, jota jätkä selitti intoa täynnä. Tyttö kääntyi katsomaan Raulia ja Raulikin nauroi.

Purin poskeni sisäpintaa ja seurasin, miten Raulin käsi tarrasi tyttöä kyljestä, kun tämä potki keinulle vauhtia jalallaan. Käänsin katseeni maahan ja siirtelin soraa kenkäni kärjellä. Kummallisesti mun mieli musteni tämän näyn edessä, mutta mä en halunnut miettiä sen mahdollista syytä. Mun ajatukset ja tunteet kiersi nykyään kehää, enkä saanut niistä enää otetta.

Kylmä tuulenpuuska pyöritti muutamia ruskan värjäämiä lehtiä editseni ja työnsin käteni takin taskuihin. Kesä oli selvästi ohi ja syksy puski päälle kovaa vauhtia. Kohotin katseeni lähes pilvettömälle iltataivaalle, jossa parhaillaan välkkyivät lentokoneen valot. "Ootko sä ollut lentokoneessa?" Muistin Raulin kysyneen multa tän kysymyksen ensimmäisellä kävelyreissullamme. Musta tuntui, kuin siitä hetkestä olisi jo tuhottomasti aikaa, vaikka todellisuudessa tapahtuneesta oli vain kolmisen kuukautta.

"Hei, mitä mietit noin vakavana?"

Hätkähdin ulos ajatuksistani Lauran ilmestyessä huomaamatta viereeni ja ojentaen pahvimukia mulle. Kiitin kahvista ja kiedoin käteni mukin ympärille. Lämmin juoma lämmitti kylmenneitä sormiani.

Join mukista ja siirsin katseeni taas kentän toiseen päähän.

Laura vilkaisi katsomaani suuntaan. Sen kirkkaan punaiset hiukset hulmusi tuulessa sen naamalle, joita toinen siirteli sormillaan korvan taa.

"Kuule, ei sun tarvii noista huolehtia. Mä puolustan sua, jos tulee tarvis. Meillä on yhtä lailla oikeus olla täällä niin kuin noillakin", Laura sanoi. Toinen kai kuvitteli, että pelkäsin Jensenin kavereineen tulevan nälvimään ja näyttämään kaapin paikan mulle. Totuus oli tyystin toinen. Mun katse vaelsi blondissa jätkässä ja yritin käsittää, miksi mä niin palavasti olisin halunnut vetää tuon tytön alas Raulin sylistä.

"Voidaanko mennä?", mä kysyin, siirtäen katseeni Lauraan ja tyttö oli suostuvainen pyyntööni.

Vilkaisin vielä kerran leikkikentälle ja samassa Rauli katsoi suuntaamme. Toinen kohotti aavistuksen kättään tervehdykseksi ja mä heilautin omaani.

----

RAULI

Petja 20:58 kuka se muija oli tänään sun sylissä?

Tunti sitten saapunut Petjan viesti herätti mussa kummallisia tuntemuksia. Viestin sävy oli jotenkin syyttävä ja mielessäni kävi, oliko Petja jollain tapaa ärtynyt siitä, että mun sylissä oli istunut joku.

Päätin vastata toiselle:

Rauli 21:50 tarkoitatko Viiviä?

Petja oli salamana paikalla ja rupesi kirjoittamaan vastausta.

Petja 21:51 no sitä mä kysyn sulta, vai ootko ollut useammankin muijan tuolina tänään?

Taas se ärtynyt sävy välittyi sen viestistä.

Rauli 21:53 no en. Viivi se oli

Petja 21:53 ok

Emmin hetken seuraavaa viestiäni, ennenkuin rohkenin lähettää sen.

Rauli 21:56 En mä ole Viivistä kiinnostunut jos sä sitä mietit

Petja 21:56 en mä mitään mieti

Rauli 21:57 Kuitenkin mietit

Petja ei vastannut enää mitään, vaan poistui paikalta. Jäin pohtimaan, olinko mennyt turhan pitkälle vihjailuissani.