Twin flame ||Oleksi||

1. Tuo mies, johon olin rakastunut

Helou<3  aattelin et joulun kunniaks julkasen joka toinen päivä uuden luvun
ois ihanaa jos kertositte mitä tykkäsitte tästä ekasta luvusta.

Ollin pov:
Herätyskelloni soi jo varmaan kymmenettä kertaa tämän aamun aikana. Pakotan itseni ylös sängystä ja raahaudun keittiöön. Juon vettä ja vedän nopeasti jonkun proteiinipatukan naamaan. Puin nopeasti farkut ja jonkun hupparin ja juoksin vessaan. Harjasin hiukseni ja pesin hampaani samalla kun etsin kuulokkeitani ympäri kämppää. Löysin ne sohvan alta. Yllätys? No ei ollut. Samalla löysin sieltä tyhjän pizzalaatikon ja parittoman -hyvin pölyisen- sukan. Pitäis siivota.

Juoksen portaat alas ja lähden kävelemään nopeasti kohti studiota. Olen kohta myöhässä, taas.

Pian avaan studion oven ja astun sisään. Kello on tasan 10. Ehdin juuri ja juuri. "Moi!" Porko huutaa jostain studion perältä. "Moi", vastaan tälle väsyneenä ja riisun kenkäni. Istun sohvalle, Aleksin viereen. "Huomenta", Aleksi sanoo hymyillen tavalliseen tapaansa. "Huomenta", vastaan väsyneenä. "Nukuitko huonosti?" hän kysyy jotenkin hieman huolestuneen oloisena. "Mm.. kaks tuntii ehkä", vastan tuolle. "Olli heii", Aleksi sanoo ja kääntyy minua kohti. Käännän hitaasti katseeni häneen. Hän laittaa kätensä hartialleni, josta saan vatsaan perhosia... Jälleen. "Olli lupaa mulle et pidät itestäs huolta, ok? Et oo nukkunu varmaa viikkoon kunnolla", Aleksi sanoo. Nyökkään vain ja hymyilen hieman. "Kiitos", kuiskaan.

Aleksin pov:
Selasin puhelintani ja juttelin jätkien kanssa biisin äänityksestä. Yhtäkkiä huomaan, että Olli on nojautunut minua vasten. Käännän katseeni häntä kohti. Hän nukkuu. Niin helvetin söpö näky... Aleksi, sä et just... no ei voi mitään. Eihän ihastumiselle voi mitään...

"Olli", kuiskaan. Hän avaa hitaasti silmänsä ja nostaa äkkiä päänsä pois olkapäältäni. "Sori en huomannu mä... ömm.. mä varmaa nukahin ku väsytti nii paljo..", hän sanoo hieman nolostuneena ja katsoo pois. "Hei ei se mitään haittaa", naurahdan lempeästi. Hän kääntää nuo täydelliset kasvonsa minuun. Hymyilen hänelle ja hän minulle.

"Huhuu! Aleksi!" Joel huutaa vieressäni. Säpsähdän ja katseemme Ollin kanssa irtoavat. "No?" kysyn Joelilta. "Mee tonne äänityskoppii. Taustalaulu ois hyvä täs vaihees äänittää", Joel sanoo ja katsoo minua ja Ollia hieman ihmeissään. "Aa joo nii tottakai niihä me sovittiin.." sanon ja nousen ylös. Hipaisen nopeasti Ollin kättä kävellessäni tuon ohi äänityshuoneeseen.

Ollin pov:
"Mä lähen nyt!" Joonas huutaa ovelta. "Moikka!" huudan hänelle takaisin. "Mäki varmaa alan lähtee kohta", sanon Joelille ja Aleksille jotka istuvat sohvalla. "Pääset mun kyydillä. Meen itekki kotiin iha just", Aleksi sanoo. "Jos en oo sulle mitenkää vaivaks", vastaan. "Et tietenkää", hän vastaa hymyillen. "Kiitos."

Istumme autossa hiljaa. Hiljaisuus ei ole kiusallista, ennemminkin rauhoittavaa. Huokaisen syvään ja katson ulos ikkunasta. "Väsyttääkö?" Aleksi kysyy. "Joo", vastaan. "Olli...", hän kysyy hieman ujona. "No Aleksi?" vastaan ja käännän katseeni häneen. "Mietin et... tai siis haluuks tulla mun luo yöks?" hän kysyy yllättäen. Vastassani lentää jälleen perhosia. "Joo kyl mä haluun", vastaan hymyillen. Aleksi, tuo mies, johon olin rakastunut, pyysi minut juuri luokseen yöksi. Söpöä.

—————————
Oon harkinnu tosi pitkää et julkasenko tätä stoorii ollenkaa. Mut kuitenki halusin tällasen sit kirjottaa. Huom. mä en väitä tai oo koskaa väittäny et jätkät on yhes. Ite uskon et se on vaa hyvii kavereit mut jollai taval tällane shippaanime on ihan hauskaa ja söpöö kuha ei mee liian pitkälle. Ja tällasessa isossa faniporukassa on kaikenlaisii shippejä lol. Jos joskus tulee sellane tilanne et joku jätkistä haluu et poistan tän, nii tottakai poistan. Tää on täysin keksittyy tarinaa eikä kerro oikeen elämän tapahtumista. Juu tällane tähän väliin sit haha.
sanoja 431