Twin flame ||Oleksi||

15. "kaikki järjestyy, mä lupaan"

Aleksin pov:
"Olli vastaa mulle. Mitä tapahtu?" kysyn tuon itkiessä minua vasten. "Haluun nukkumaan...", tuo kuiskaa. "Mennään nukkuu", sanon tuolle ja autan hänet jaloilleen. Hän kävelee makuuhuoneeseen ja kävelen sinne hänen perässään. Hän kömpii peiton alle. Edelleenkään en ole saanut häneen katsekontaktia. "Olli", kuiskaan tuolle. Hän ei vastaa. "Olli kato muhun. Puhu mulle oon huolissani", sanon tuolle. Hän kääntää katseensa minuun ja näen hänen kasvonsa. Näen hänen täydelliset huulensa, täydellisen nenänsä sekä hänen täydelliset silmänsä joista toinen... Toinen silmänympärys punottaa ja siinä olevasta haavasta vuotaa hieman verta.

Ollin pov:
"Olli mitä vittua!" tuo huutaa ja nousee istumaan. Hän laittaa yöpöydän valon päälle ja katsoo minua hieman järkyttyneenä. Hän lähestyy minua ja käännän katseeni pois. Tuo ottaa hellästi kiinni leuastani ja kääntää kasvoni kohti omiaan. "Kuka tän teki?" hän kysyy suoraan vakava ilme kasvoillaan. "Ööh en mä tiiä...", sanon tuolle hyvin hiljaa vältellen katsekontaktia. Ahdistaa. En haluaisi puhua koko asiasta... "Olli, kulta haluun auttaa sua", tuo sanoo ääni lähes sortumaisillaan. "Se... Ööhh se oli Anna", vastaan hiljaa. "A-ai se. Jota tapailin hetken aikaa...?" tuo kysyy järkyttyneenä. Nyökkään sanomatta sanaakaan.

"T-tekiks se sulle jotain muuta. Sanoks se jotain tai...?" Aleksi kysyy hiljaa. "Se vaan sano et mun pitää jättää sut rauhaan. Sä kuulemma kuulut sille, et mulle", vastaan edelleen vältellen katsekontaktia. Koko keskustelumme ajan olen pidättänyt itkua. Tämä oli kamalaa. Miten yhtäkkiä asiat menevät tähän suuntaan, kun juuri kaikki oli niin hyvin...

Aleksin pov:
Ei vittu. Ei tää voi olla totta. Mitä mä teen? Hengitän syvään ja yritän rauhoittua. "Mut mä oon ihan kunnossa. E-ei mulle käyny mitään vakavaa", Olli sanoo. "Ai ei käyny mitään vakavaa? Se tuli meidän.. öö tai siis mun kämppään ja kävi sun päälle. Olli sulle ois voinu sattuu vaikka kuinka pahasti", sanon kyyneleet silmissäni. "J-joo mut tärkeintä on ettei sulle tapahtunu mitään", tuo vastaa. Huokaisen ja nousen ylös. Kävelen keittiöön, nojaan lavuaariin käsilläni ja huokaisen syvään. Tunnen kädet ympärilläni. Haluan pois. En pysty olemaan tässä nyt. Tämä kaikki on minun syytäni. Irroitan Ollin kädet ympäriltäni ja käännyn katsomaan häntä. "Anteeks", sanon ja kävelen makkariin. Hautaan kasvoni tyynyyn ja purskahdan hiljaiseen itkuun.

Herään aikaisin aamulla. Näköjään nukahdin. En tunne Ollia vieressäni. Nousen ylös ja kävelen olohuoneeseen. Siinä hän istuu, sohvalla. Hän tuijottaa lattiaan ja nojaa kasvojaan käsiinsä. "Huomenta", sanon varovasti. "Huomenta", hän vastaa. Kävelen hänen viereensä. "Nukuitko sä tässä?" kysyn viitaten sohvaan. "Joo... En halunnu häiritä sua ku halusit selkeesti olla yksin. Halusin antaa sulle aikaa", tuo vastaa hiljaa. Istun sohvalle. "Kiitos.. Ja anteeks en tarkottanu pahaa... Halusin vaan.. Miettii aisoita", sanon hiljaa. "Ei se haittaa. Mä tajuun. Hän kääntää katseensa minuun ja hymyilee. Minun ilmeeni on varmasti järkyttynyt nähdessäni Ollin kasvot. Silmän ympärille oli tullut mustelma ja silmä oli turvonnut. Silmiini nousee kyyneleet. Oli kauheaa katsoa, kun tuota sattuu. Laitan käteni hänen poskelleen. "S-sun silmä-" ehdin sanoa, mutta tuo keskeyttää minut. "Mä tiiän...", tuo sanoo hiljaa. Voi Olli rakas", sanon ja nojaudun tuota vasten.

"Anteeks", kuiskaan. "Mistä?" hän kysyy. "Tää on mun vika", kuiskaan tuolle. "Lopeta Aleksi. Tää ei todellakaan oo sun vika millään tavalla", tuo sanoo. "Voisinpa mä ite uskoo samaa. Jos mä en ois tutustunu Annaan. Jos mä en ois päästäny sua sinne ovelle. Jos mä oisin menny sinne ovelle etkä sä nii sua ei ois sattunu", selitän tuolle, mutta tuo keskeyttää. "Aleksi hei, tää ei oo mitenkään sun syytä. Ethän sä ois voinu tietää. Mä oon ihan ok, älä oo huolissas", tuo sanoo. Niin kai sit... Huokaisen syvään. "Hei tuu tänne", hän sanoo ja ottaa minut lämpimään halaukseen. Rakastan Ollia, niin paljon.

"Me tehään rikosilmotus", sanon tuolle. "E-ei tehä. Ei tarvii m-mä oon kunnossa", tuo sanoo. "No todellaki tehään", sanon tuolle. "Ei me voida. S-se kielsi", tuo selittää. "Olli rakas se ei päätä mitä me tehään. Ei tää voi jatkuu näin", sanon tuolle ja silitän tuon päätä. "O-okei...", tuo sanoo hiljaa ja huokaisee. "Kaikki järjestyy, mä lupaan", sanon ja painan suukon tuon otsaan.

——————
sanoja 648

kiitos ku luit
paina sitä tähtee jos haluut hihi
pus pus pidä kiva päivä