Twin flame ||Oleksi||

5. "Sä"

Ollin pov:
Istun studion sohvalla ja tuijotan lattiaa. "Kaikki ok?" Joonas kysyy istuessaan viereeni. En vastaa mitään. Nojaan vain häneen. Hän ottaa minut halaukseen. Tän takia Joonas on mun paras kaveri. Tajuu mitä tehä ja miten lohduttaa. Jos en haluu puhuu, se vaan halaa mua. "Kiitos", kuiskaan. Hän halaa minua hieman tiukemmin. "Porko tuuks äänittää sun osan nyt!" Joel huutaa jostain. "Hei pärjääks?" Joonas kysyy hiljaa. "Joo", sanon hiljaa ja hymyilen. Joonas nousee ja pörröttää takkuisia hiuksiani.

Ulko-ovi avautuu. Käännän katseeni eteiseen. Se on Aleksi. Hän katsoo minua ja minä häntä. Pian käännän katseeni pois. Aleksi kävelee sohvalle viereeni. "Olli. Mä tiiän, et tein väärin. Oon ihan helvetin pahoillani. Anna mulle anteeks. Mä en edes tiiä miks mä en kieltäytyny Annan suudelmasta", Aleksi sanoo. Hänen äänensä kuulostaa, kuin se murtuisi minä hetkenä hyvänsä. Käännyin katsomaan häntä. Hän käänsi katseensa pois. Juuri kun olin aloittamassa lausettani, Porko juoksee huoneeseen. "Moi Aleksi! Muistatko, tänää leffailta. Ollilla. Eiks sovittukki nii viimeviikolla?" Porko intoilee. Olin unohtanut koko asian. "Joo nii taitaa olla", sanon hiljaa. "Ale tuuks? Tarvitaan sun apuu tos yhes jutus", Joel huutaa jälleen jostain studion perältä. Aleksi nousee ylös ja kävelee Joelin luokse.

(time skip ilta)

Purskahdan itkuun. Nojaan vessan seinään ja laskeudun sitä pitkin lattialle itkemään. Ajatukseni olivat niin sekaisin. Jos mietitte, mikä ajatukseni sekoitti, vastaus on helppo. Rakkaus.

Yhtäkkiä ovikelloni soi. Nousin hitaasti ylös. Pesin kasvoni kylmällä vedellä, jotta silmieni turvotus laskisi. Kävelin ovelle, johon koputettiin. Avaan oven. "Moi..." sanon hiljaa. "Helou!" Joonas huudahtaa iloiseen tapaansa. Joonaksen perässä sisään kävelee hän.

Tuijotan tuota sinisilmäistä nuorta miestä hetken, kunnes silmiini nousee jälleen kyyneleet. Aleksi hymyilee hieman ja kävelee sisään. "Olli mä...", hän sanoo hiljaa kunnes keskeytän hänet. "Saat anteeks", sanon hiljaa. Aleksi kääntää hämmästyneen katseensa minuun. Hymyilen pienesti. "Oikeesti?" hän kysyy. "Joo tietenki saat", sanon pienesti hymyillen. "Saanks kysyy kuitenki yhtä asiaa?" jatkan hiljaa, ettei Joonas kuulisi. "Joo tottakai", Aleksi vastaa. "Miks et kertonu et sul on tyttöystävä... ja silti suutelit mua?" kysyn hiljaa.

"Anna ei oo varsinaisesti mun tyttöystävä.. Tai siis ollaan tavattu kahesti. Huomasin, et mul ei oo sitä kohtaan tunteita", Aleksi sanoo hiljaa. "Se suuteli mua, mutten tienny mitä tekisin siinä tilanteessa. Jotenki tuntuu, ettei se oikeestaa merkinny mulle mitään... Toisin ku se ku sä..." hän ehtii sanoa, kunnes Joonas keskeyttää hänet.

"Voi vittu.." kuulen Joonaksen sanovan olohuoneesta. "No?" kysyn ja kävelen hänen luokseen. "Alisal on kuumetta. Pitää varmaa mennä sen luokse, sil on kuulemma paha olo..." hän sanoo. "Hei se on ihan ok. Mä tajuun", sanon hymyillen. "Oikeesti? Voinko mennä? Sori jätkät", Joonas sanoo katsoen meitä. "Tottakai. Hei ei se mitään haittaa", Aleksi lisää. "Kiitti. Hei katotaa jos huomenna nähtäs?" Joonas kysyy ja kävelee eteiseen. "Joo", sanon hänelle hymyillen. "No mä lähen. Hei järkätään tää joku toine päivä, harmi ettei ehitty ees alottaa sitä leffaa", Joonas jatkaa. "Mut hei kattokaa vaa se sillä välin ku oon kämpillä. Katotaan sit joku toine leffa ens kerral", hän sanoo ja pukee takkinsa päälle. "Joo. Moikka!" huudan ovelle.

Ovi sulkeutuu. Katson Aleksia ja hän minua. Nuo muutamat sekunnit, jonka ajan tuijotimme toisiamme, tuntuivat ikuisuudelta. Käännän pian katseeni pois havahtuessani todellisuuteen. "Öö Porko tais keskeyttää sut?" sanon, jotta saisin hänet jatkamaan lauseensa loppuun. "E-ei mul mitää tärkeetä varmaan ollu", hän sanoo. Nyökkään vain ja kävelen keittiöön. Nojaan lavuaariin käsilläni ja huokaisen syvään.

Yhtäkkiä tunnen käden olkapäälläni. Säpsähdän ja käännyn ympäri. "Hei Olli mikä on..? Sä et oo selvästi ok", kuulen hänen sanovan. Vältän katsekontaktia. "Mul vaa on ajatukset ihan sekasi", sanon hiljaa. "Mistä?" Aleksi kysyy ja koittaa saada katsekontaktin. "Rakkaudesta", totean hiljaa. "Mitä tarkotat... Tai siis kuka sun ajatukset sekotti?" Aleksi kysyy hieman hämillään. Aleksi, ootko tosiaan noin tyhmä. Sä, tietenki. Käännän katseeni häneen. "Sä", kuiskaan ja tuijotan hänen täydellisiä silmiään.

——————
Helou. Tää on vähä pidempi luku tällä kertaa.
sanoja 613