Twin flame ||Oleksi||

14. "miten oon näin heikko"

Aleksin pov:
Istumme sohvalla ja katsomme Titanic-leffaa. Olli silittää reittäni hellästi. Huokaisen syvään. Olli kääntää katseensa minuun. "Kulta onhan kaikki hyvin?" tuo kysyy ja katsoo minua silmiin. 'Kulta.. en kestä miten söpöö' ajattelen itsekseni. Nyökkään tuolle ja suutelen häntä pitkään. "Oon niin onnellinen", kuiskaan. "Mä myös, sun ansiosta", tuo sanoo ja silittää poskeani.

Nojaudun Olliin ja hymyilen itsekseni. Leffa loppuu ja kyyneleet puskevat väkisin silmistäni. Tuo vieressäni istuva mies on minulle kaikki. Rakastan häntä niin paljon, etten osaa edes kertoa. Uppouduin ajatuksiini. Jos joskus Olli lähteekin elämästäni, niinkuin Jack lähti Rosen elämästä. En halua edes kuvitella millaista elämäni silloin olisi. Minun ei pitäisi miettiä tällaista. Jotenkin vain se vei ajatukseni mukanaan. Silmiini nousi jälleen kyyneleet. Jokainen lähtee täältä, joskus. Myös Olli...

Mä en vaan haluu hyväksyy sitä. Entä jos se lähtee täältä ennen mua? Tai entä jos jotain tapahtuu ja meidän välit muuttuu aivan täysin tai... Yhtäkkiä havahdun siihen kun tunnen kädet ympärilläni. "Hei Aleksi rakas mikä on?" tuo kysyy huomatessaan minun itkevän. "Älä koskaan lähe... E-en pärjää ilman sua", sanon hiljaa ja halaan tuota tiukasti. "Hei ei mitään hätää. Älä mieti tollasta. Rakas en jätä sua koskaan. Oon aina sun tukena ja mitä ikinä tapahtuis tai minne ikinä päädyn nii mä rakastan ja tuun rakastaa sua, ikuisesti", tuo kuiskaa.

Peitän kasvoni kämmeniini. "Olli ä-älä silti lähe täältä...", sanon tuolle itkien. "En lähe. Hei kaikki on hyvin", tuo kuiskaa. Hymyilen ja halaan tuota tiukemmin. "Kiitos... S-sun sanat merkitsee mulle n-niin paljo", sanon tuolle. Olli painaa suudelman otsalleni ja ottaa minut syleilyynsä uudelleen. "Rakastan sua", hän kuiskaa. "Mäkin rakastan sua, ikuisesti", kuiskaan takaisin.

"Pilasin sun synttärit tällä itkemisellä", sanon hetken kuluttua ja pyyhin kyyneleitäni hupparin hihaan. "Hei lopeta", tuo sanoo ja katsoo minua. Hän hymyilee söpösti. "Tää oli ihana päivä. Et pilannu yhtään mitään. Ja se biisi on mulle niin tärkee... Mä en pysty ees kiittää sua tarpeeks. Paras lahja koskaan. Kiitti, oikeesri", tuo hymyilee. Hymyilen ja suutelen häntä pitkään. "Hyvää synttärii", kuiskaan vielä tuon korvaan ja nojaudun häneen. "Kiitos", tuo kuiskaa ja painaa suudelman poskelleni.

Olemme juuri menossa nukkumaan kunnes oveen koputetaan. "Meen avaa", Olli sanoo ja kävelee ovelle. Kuulen ovelta puhetta, mutta en saa siitä selvää. Yhtäkkiä kuulen kolahduksen ja juoksen eteiseen. Ulko-ovi on juuri paiskattu kiinni. Olli nojaa siihen toisella kädellään ja toisella kädellään peittää puolet kasvoistaan. "Olli!", huudan ja juoksen tuon luokse. Laitan käden hänen olkapäälleen ja haen katseellani tuon silmiä, mutta hän ei tee elettäkään katsoakseen minua. "Mitä tapahtu?" kysyn ihmeissäni yrittäen saada häneen katsekontaktin, mutta tuloksetta.

Yhtäkkiä tuo romahtaa maahan. Kyykistyn tuon viereen ja vedän hänet halaukseen. "Olli mitä on tapahtunu?", kuiskaan tuolle. Hän ei vastaa. "Olli rakas nouse ylös", sanon kyynelten virratessa poskillani. Hän nojaa minuun. Aivan kuin kuulisin tuon itkevän hiljaa. "Miten mä oon näin heikko? En pystyis ees suojelee sua", tuo sanoo. "Mitä sä tarkotat?" kysyn ihmeissäni. "Vittu oon niin heikko", tuo jatkaa hiljaa. "Hei rauhotu ei mitään hätää", sanon tuolle ja silitän hänen päätään. "Ei itkeminen tarkota sitä et ois heikko. Se on vahvuutta, et uskaltaa näyttää tunteet", jatkan. Nyt alan oikeasti huolestua. Mitä Ollille on tapahtunut.
——————
sanoja 512

kiitos ku luit
pus pus🖤