Twin flame ||Oleksi||

7. haavoittunut

Ollin pov:

Makasin sängyllä pää Aleksin rinnalla. Vatsassani lenteli perhosia koko tuon ajan, kun hän silitteli päätäni. "Anteeks ku mä suutelin Annaa", Aleksi sanoo yhtäkkiä. "No saat. Ja anteeks ku mä huusin sulle", kuiskaan. "No oli syytäki huutaa", tuo sanoo hiljaa. "Hei Allu kaikki on nyt hyvin. Älä mieti sitä enää", kuiskaan, siirrän käteni hellästi hänen vatsalleen ja alan silittää sitä. Aleksi säpsähtää oudosti. "Hei kulta mikä on?" kysyn ja nousen istumaan. "Ei mikään", hän sanoo hiljaa.

Nousen istumaan nähdäkseni tuon kasvot paremmin. "Aleksi, kerro. Mä haluun auttaa jos joku on hätänä", kuiskaan ja katson häntä. Hänen poskelleen vierähtää kyynel. Pyyhin sen hänen poskeltaan hieman huolestuneena. Otan hänet halaukseen ja silitän hänen päätään. "Oon nii epävarma itestäni", hän kuiskaa hiljaa. Halaan häntä tiukemmin. "Sussa ei oo mitään vikaa. Sä oot mun täydellinen Aleksi", kuiskaan. Hän purskahtaa hiljaiseen itkuun. "Hei kaikki on hyvin", kuiskaan ja halaan tuota tiukemmin. Hän itkee hiljaa rintaani vasten.

"Sä ansaitset jonkun paremman", hän kuiskaa itkunsa seasta. "Aleksi älä sano noin", kuiskaan takaisin. "Oot ihanin ikinä. Ei sua parempaa oo rakas. Oot täydellinen ja rakastuin suhun ja rakastan sua tollasena ku oot enkä haluu et muutut", jatkan. Hän kääntää katseensa minuun ja hymyilee. "Olli" hän kuiskaa. "Niin?" kysyn ja silitän hänen poskeaan. "Kiitos. Kaikesta", hän kuiskaa. Suutelen tuota täydellistä sylissäni makaavaa tyyppiä. Niin upea, ystävällinen ja rakastava, mutta niin haavoittunut.

————————

Moii. Tää oli vähä lyhyempi luku mut tähän ei ois sopinu oikee mikää time skip nii se tulee sit seuraavas osas.
Huomasin muuten et tää aikamuoto on muuttunu ja varmaa tulee muuttumaan mut älkää välittäkö lol
sanoja 223