Twin flame ||Oleksi||

3. Miksi hän tekee näin?

Aleksin pov:
Söimme Ollin kanssa aamupalaa pienessä keittiössäni. Hän näytti onnelliselta, hymyili välillä itsekseen niin söpösti. Mun täytyy vaan yrittää unohtaa mun tunteet sitä kohtaan. Olli ei oo näyttäny mitään ihastumisen tunteita mua kohtaan. Ja sitäpaitsi, mul on tänään illemmalla treffit...

Istumme sohvalla ja katsomme jotain huonoa sarjaa, mitä telkkarista sattuu tulemaan. Huomaan sivusilmällä Ollin katsovan minua. Käännän katseeni häneen. Hän katsoo minua hymyillen ja minä häntä. Kumpikaan ei sano mitään. Siinä me vain tuijotamme toisiamme. Yhtäkkiä, tunnen tuon huulet omillani.

Ollin pov:
Mitä vittua? Olli mitä sä teet? Suutelet Aleksia. Ihan yhtäkkiä. Irtaudun suudelmasta ja katson pois. Mutta Aleksihan vastasi suudelmaan. Molemmat istumme syvässä hiljaisuudessa ja mietimme varmaan, että mitähän vittua just tapahtu. Huokaisen hiljaa ja katson Aleksia. "Anteeks... mun ei ois pitäny suudella sua yhtäkkii... Olin vastuuton enkä aatellu", sanon, nousen ylös ja kävelen eteiseen. Aleksi vain istuu sohvalla ja näyttää hieman hämmästyneeltä. "Sori Aleksi", sanon hiljaa ovelta. "O-Olli", kuulen tuon sanovan.

Hän kävelee luokseni aivan kuin sanoakseen jotain, mutta päätyy vain halaamaan minua. "Älä pyydä anteeks", hän sanoo hiljaa. "M-mitä tarkotat?" kysyn ihmeissäni. Hän kääntää katseensa minuun. Tai oikeastaan huuliini. Yhtäkkiä hän suutelee minua, pitkään. Mitä helvettiä? Olli okei rauhotu. Tottakai vastaan suudelmaan. Kun irtaudumme suudelmasta, hän katsoo minua noilla upeilla merensinisillä silmillään. Hänen ilmeensä näyttää... oudolta? En osaa tulkita tuota ilmettä. Se on mahdotonta selittää. "Kaikki ok?" kysyn tuolta varovasti. Hän vain nyökkää. "S-sä voit mennä, jos haluut", hän sanoo hiljaa. "O-okei", sanon hämilläni ja kävelen hiljaa ulos ovesta.

On ilta. Eräs henkilö oli pyörinyt koko päivän mielessäni. Aleksi. Yllätyitkö? Mä en tosiaan yllättyny. Mietin vain sitä, että hän vastasi suudelmaan. Ja tuli suutelemaan minua!? Yhtäkkiä hän näytti... en vieläkään osaa sanoa miltä. Siitä ilmeestä oli mahdotonta saada selvää. Mun on pakko mennä selvittää mun ajatuksii jotenki. Laitan kengät jalkaani ja lähden ulos.

Kävelen pimeässä Helsingin keskustassa. (Joo kuvittelen et nää kaikki 6 asuu nyt helsingis) On hieman sateinen ilma. Kostea asfaltti kiiltää katulamppujen valossa. Kävelen ravintoloiden ohitse ja katselen ihmisiä. Pian näen tutun hahmon. Aleksin. Lähden kävelemään häntä kohti. Hän kävelee ulos kahvilasta ilmeisesti siskonsa kanssa. Hetkinen... Tuo tyttö suutelee häntä. Ja ihan helvetin pitkään. Ei tainnut olla tuo hänen siskonsa. Viha ja suru valtaavat minut. Miksi hän tekee näin? Heti sen jälkeen, kun suutelimme.

Tyttö tarttuu Aleksia kädestä. He kävelevät minua kohti. Aleksi huomaa minut. Tuijotan häntä ja hän minua. Aivan hiljaa. Käännyn ympäri ja lähden juoksemaan kotiin. Ihan sama, näkeekö muut minun juoksevan kotiin kyynelten virratessa poskillani. Minua ei kiinnosta mikään. "Olli!" kuulen huudon perässäni. En välitä. Jatkan vain matkaani kohti kotia. En tahdo mitään muuta kun vain nukkumaan ja toivoa, että huomenna kun herään, tämä oli vain unta.

———————
sanoja 440

Helouu.
Ois ihana jos painasit tota pikkusta tähtee tos alapuolel <3