Twin flame ||Oleksi||

9. Voisin olla tässä ikuisesti

Ollin pov:

Yhtäkkiä Aleksi romahtaa maahan. "Aleksi, rakas mitä tapahtu?" kysyn hätääntyneenä ja polvistun hänen eteensä. Hän ei vastaa mitään. "Ootko kunnossa? Pyörryitkö sä? Sattuuks suhun?" kysyn häneltä ja nostan hänet ylös. "Ei satu. E-n tiiä mitä tapahtu...", hän sanoo hiljaa. Talutan hänet sohvalle, mutta hänen jalkansa pettävät uudelleen hänen altaan. Saan kuitenkin pidettyä hänet jotenkin pystyssä ja nostan hänet syliini. "Vien sut lepää", sanon ja kävelen makkariin. Lasken tuon rakkaan poikaystäväni sängylle ja laitan peiton hänen päälleen.

"Tiiätkö sä mitä oikei tapahtu?" kysyn huolissani, kömmin toiselle puolelle sänkyä hänen viereensä ja silitän hänen päätään. "No mulle käy välillä tolleen. E-enkä mä tiiä miks", hän vastaa hiljaa."Oothan kunnossa?" kysyn. "Oon", hän vastaa hymyillen suloisesti. Lasken pääni tuon rinnalle ja silitän tuon vatsaa. Hän hengittää syvään ikäänkuin vetäen vatsaansa sisäänpäin. "Aleksi mitä sä teet?" kysyn tuolta. Tiedän vastauksen, mutta haluan keskustella tuon kanssa. "E-en haluu et aattelet et oon...", hän ehtii sanoa kunnes keskeytän hänet. "Hei kuuntele. Sussa ei oo mitään vikaa. Oot täydellinen. Ihan täydellinen. Rakastan sua, Aleksi. En haluu et oot ankara itelles. Haluun et opit rakastaa ja arvostaa ittees niinku muita. Oot aina nii ihana ja huomaavainen. Sun pitää olla ittees kohtaan myös semmonen. Eiks nii kulta", kuiskaan hänelle. Hän painaa suukon hiusteni sekaan ja halaa minua. "Mä yritän... Kiitos, rakastan sua", hän kuiskaa ja suutelee minua uudelleen. "Mäkin sua". Tässä on täydellistä olla.

"Mikä olo sul on?" kysyn tuolta hetken halailun jälkeen. "Ihan hyvä. Söpö oot ku huolehdit tolleen", hän vastaa ja naurahtaa hieman. Tuon hymy, tuon katse, tuon kauniit silmät... Aleksi, vittu sinä olet liian ihana. "Tottakai. Sano jos sul on huono olo nii voin yrittää auttaa", sanon tuolle yrittäen kuulostaa rauhalliselta. Todellisuudessa vatsani on täynnä hyvin levottomia perhosia, jotka eivät tunnu rauhoittuvan millään. Tuo vieressäni makoileva tyyppi on vaan niin ihana.

"Mua pelottaa", hän kuiskaa yhtäkkiä. "Mikä?" kysyn tuolta silittäen häntä edelleen. "No ku mun jalat yhtäkkii petti. Jos ne pettää joskus keikalla. Tai muuten ja sit en pysy pystyssä", hän vastaa. "Hei ei mitään hätää. Älä mieti tulevaa nyt", sanon tuolle rauhallisesti. "Käykö noin usein?" jatkan. "Ei oikeestaan. Välillä, tosi harvoin", hän vastaa. "Etkä tiiä mistä se johtuu?" kysyn tuolta. "En nii" tuo vastaa. "Hei no ei se oo vakavaa", lohdutan. "Nii... kai", tuo vastaa. Silitän hänen hiuksiaan. "Kaikki hyvin", kuiskaan tuolle ja suljen silmäni.

Pian tajuan Aleksin nukahtaneen. Hymyilen itsekseni ja päätän alkaa itsekin nukkumaan, onhan nyt yö.

Aamulla herään siihen, että joku silittää hellästi kasvojani. Se joku on Aleksi. Hymyilen ja suutelen tuota pitkään. Hän hymyilee takaisin. "No nukuitko hyvin?" hän kysyy. "Joo, koska sain sun vieressä nukkua", hän sanoo. Levitän käteni ja Aleksi tulee halaamaan minua pitkään. "Oot paras", kuiskaan tuolle ja halaan häntä tiukemmin. "Mut sä oot parempi", hän kuiskaa ja painautuu aivan kiinni minuun. "En oo", kuiskaan. "Oot", hän sanoo. Pudistan vain päätäni ja huokaisen. "Hei onks kaikki ok?" hän kysyy ja kääntää katseensa minuun. "Joo", vastaan ja suljen silmäni. Aleksi vaa on parasta mitä mulle on ikinä tapahtunu... Hän silittää päätäni ja pitelee hellästi käsiä ympärilläni. Voisin olla tässä ikuisesti.