Jamesin näkökulma:
Kelmit olivat jälleen kerran koossa! Istuimme yhdessä vaunuosastoista ja juna nytkähti liikkeelle. Minä ja Peter istuimme yhdellä puolella ja Remus istui Siriuksen kanssa toisella. Remus oli uppoutunut Loitsukirja 5 lukemiseen samalla, kun minä kerroin kaikista välikohtauksista jotka minulle oli sattunut kesällä.
"Ei kai joku niistä välikohtauksistasi ollut sellainen, jossa jonkun tytön kieli oli kurkussasi?" Sirius sanoi ja nauroi omalle vitsilleen.
"Mietitääs hmm... ei ollut! Mutta sinusta minä en olisi niin varma!" heitin takaisin ja Matohäntä pidätti naurua vieressäni.
"Nyt valitsit väärät sanat!" Sirius huudahti ja hyppäsi päälleni. Olin jo tottunut painimaan hänen kanssaan, vaikka yleensä hävisin ne kaikki.
Remuksen näkökulma:
Nostin katseeni kirjastani ja katsoin Matohäntää. Hän oli siirtynyt istumaan viereeni sillä Anturajalka ja Sarvihaara painivat toisella penkillä. Pyöräytin silmiäni ja jatkoin hetken lukemista. Päätin aloittaa V. I. P.-kokeisiin harjoittelun hyvissä ajoin.
Peter vislasi ja huudahti:
"James! Sirius! Lopettakaa, täällä on naisia!"
Sirius piti Jamesiä niskalenkissä ja molemmat kääntyivät katsomaan ovelle päin. Lily Evans seisoi vaunuosastomme ovella. James irrottautui nopeasti Siriuksen otteesta ja pöyhensi hiuksiaan.
"Älä aloita tuota heti lukuvuoden alussa Potter, pyydän!" Lily pyysi.
"Lähtisit kanssani ulos edes kerran Evans" James aneli.
"En vaikka minulle maksettaisiin miljoona kaljuunaa!" Lily tiuskaisi ja käänsi katseensa minuun päin. "Ai hei Remus! Siinähän sinä olet!" hän jatkoi.
Laskin kirjani pöydälle ja menin Lilyn luo oviaukolle. James kurtisti kulmiaan ja huudahti:
"Pst Kuutamo! Olet näkymäni tiellä!"
"Itse asiassa minähän olen uusi näkymäsi nyt" heitin takaisin.
"Minä pidän tästä näkymästä"
Siriuksen näkökulma:
"Minä pidän tästä näkymästä"
Sanat karkasivat huuliltani ennen kuin ehdin estää niitä. Nyt se oli kuitenkin sanottu enkä saisi niitä ikinä takaisin. Laitoin käteni nopeasti suuni eteen. Mikä minua vaivaa?! Miksi sanoin noin Remuksesta, parhaasta ystävästäni?!!
"Sanoitko jotain Sirius?" Matohäntä kysyi.
Nyt kaikki muutkin kääntyivät katsomaan minua. Luojan kiitos onnistuin kääntämään katseeni Remuksesta nopeasti ikkunaan kenenkään huomaamatta.
"Minä sanoin, että pidän tästä näkymästä" valehtelin ja osoitin ikkunasta näkyvää peltoa.
Kaikki katsoivat minua ymmällään. Erityisesti tunsin Remuksen katseen jossain korvani tienoilla. Hänellähän on suden aistit! Hän aavistaa jos valehtelen! Minun oli pakko vaihtaa puheenaihetta, saada huomio pois itsestäni.
"Mitä sinä muuten edes teet täällä Evans?" Se oli järkevin asia, minkä onnistuin keksimään.
"Ai niin joo! Tulin vain puhumaan Remukselle muutamasta rohkelikkolaisesta ja heidän käytöksestään. Remushan on nyt valvojaoppilas." Lily vastasi.
Muutama tunti myöhemmin
Siriuksen näkökulma
Istuimme muiden rohkelikkojen kanssa suuressa salissa ja seurasimme lajitteluseremoniaa. Teimme Jamesin kanssa omia arvauksia jokaisen tuvasta ja Peter valitti, että kuolee nälkään ihan kohta.
"Ei hätää Matohäntä! Vielä noin 30 kakaraa ja Dumbledoren puhe ennen kuin saadaan ruokaa" James kuiskasi hänen korvaansa ja nauroi.
Vilkuilin välillä Remusta, joka istui pöydän toisessa päässä valmiina ohjaamaan uusia opiskelijoita. Valehtelisin jos väittäisin, että hän ei näyttänyt hyvältä tuossa kaavussa. Päinvastoin, hän näytti upealta kynttilöiden loisteessa. Käänsin katseeni nopeasti pois Remuksesta. Mikä minua vaivaa?!
Jamesin näkökulma
Syötyämme odotimme, että innokkaat 1-vuosiluokan oppilaat ohjattiin oleskeluhuoneisiin ja vasta sitten menimme perässä. Kaikki muu vaikutti normaalilta, mutta Sirius käyttäytyi omituisesti. Kaikki tytöt, jotka yrittivät kiinnittää hänen huomionsa eivät merkinneet hänelle juuri nyt mitään. Hän vain huusi heidän peräänsä:
"Sori neidit! Katsotaan hieman myöhemmin"
Ilmeisesti se meni läpi, sillä tytöt kikattivat silti.
"Hei Anturajalka! Kaikki ok?" kysyin samalla tönäisten häntä hieman.
"Tietenkin! Miksi ei olisi?" Sirius tiuskaisi.
"Anteeksi! On vain ollut rankka päivä, siinä kaikki!" hän kertoi ja huokaisi.
Päästyämme oleskeluhuoneeseen istuin tarkoituksella Evansin viereen ja Matohäntä hiipi viereeni. Anturajalka jäi kuitenkin seisomaan ja katsoi tyhjyyteen.
"Sirius! Tuletko sinä?" Peter kysyi hämillään.
"Minä taidan mennä jo nukkumaan! Älkää minusta huolehtiko. Pärjään kyllä!" hän sanoi ja juoksi portaikkoon. Myös Lily oli huomannut Siriuksen oudon käytöksen.
"Mikä Siriusta vaivaa?" Lily kysyi.
"Ei harmainta aavistusta! Hän on ollut outo siitä asti kun tulit vaunuosastoomme puhumaan Remuksen kanssa." Peter selitti.
Kuulimme muotokuvan avautuvan ja Remus astui oleskeluhuoneeseen. Hän näytti rättiväsyneeltä ja etsi katseellaan jotakuta.
"Missä Sirius on?" hän kysyi.
"Meni jo nukkumaan. Ole sinä se järjen ääni ja puhu hänelle." ehdotin.
Remuksen näkökulma:
Kävelin portaat ylös ja koputin makuusalimme oveen. Avasin oven ja astuin sisään. Makuusalissa oli pimeää ja näin Siriuksen makaamassa omalla sängyllään. Yritin parhaani mukaan pitää naamani peruslukemilla - Siriuksella ei ollut paitaa päällään. Hiivin hänen sänkynsä viereen ja tunsin suurta halua silittää hänen mustia hiuksiaan. Onneksi jätin sen tekemättä, Sirius oli yhä hereillä.
"Kuutamo! Mitä sinä täällä teet?" hän kysyi.
"James ja Peter halusivat että puhun kanssasi. Onko kaikki hyvin?" kysyin ja yritin olla katsomatta Siriuksen lihaksikkaita käsivarsia.
"Miten niin? Kaikki on hyvin, sillä selvä! Haluan vain olla yksin" Sirius tiuskaisi vihaisesti.
Peräännyin pari askelta taaksepäin. Hän ei tosiaan ollut oma itsensä.
"Sirius, tiedät että voit puhua minulle mistä vain! Minä- Minä vain..."
"SANOIN ETTÄ HALUAN OLLA YKSIN!" Sirius melkein huusi.
Sirius on vihainen minulle! Hän välttelee minua! Miksi? Mitä olen tehnyt?
Päätin olla kysymättä asiasta sen enempää vaan poistuin makuusalista.
Siriuksen näkökulma
Kuulin Remuksen sulkevan oven perässään. Toisaalta halusin olla yksin, mutta toisaalta halusin juosta hänen peräänsä, pyytää anteeksi ja... ja... suudella häntä.
Ajatus iski päin kasvojani. Tiesin sen olevan totuus, vaikka yritinkin väittää vastaan. Tämä ei voinut olla totta, ei vain voinut...
"Olen homo ja olen ihastunut parhaaseen ystävääni." sanoin itselleni.
828 sanaa :))
Että tällainen aloitus tälle tarinalle. Yritän kirjoittaa uuden osan ensi viikolla.
Muistakaa votettaa :))
YOU ARE READING
Wolfstar - Vaiettu rakkaus
Fanfiction"Sirius katsoi suoraan silmiini. Hän näytti onnettomalta, hän luulee että en halua tätä! Mutta tätä minä juuri haluan! Haluan hänet!" On kelmien viides vuosi Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa. Remus on jo ollut neljännen vuoden lopusta asti ih...
