Remuksen näkökulma:
Onnistuin jotenkin puhumaan Minervan ympäri ja sain olla pois jokaiselta keskiviikon tunnilta. Pysyttelin koko päivän kirjaston pimeimmässä nurkassa enkä puhunut kenellekään, varsinkaan Siriukselle. Kello löi 12 kertaa lounaan merkiksi, mutta minulla ei ollut nälkä. Enhän ollut syönyt aamupalaakaan.
En uskaltanut poistua piilopaikastani sillä tiesin, että kirjaston ulkopuolella odotti satoja oppilaita, jotka eivät hyväksyisi minua. Siellä odottaisi taas entistä pahemmat mulkaisut, haukkumiset ja uusien mustelmien saanti. Istuin vain siinä nurkassa jalat koukussa rintakehää vasten, kädet jalkojen ympärillä pään nojatessa niitä vasten. Silmäni olivat punaiset itkemisestä, mutta yhä pieni kyynelvana valui poskeani pitkin ja tippui farkuille.
Yhtäkkiä eteeni ilmestyi varjo ja säpsähdin nähdessäni pitkät hiukset, mutta ne eivät olleet mustat. Ne olivat punaiset. Vihreät silmät tuijottivat minua ja en voinut itselleni mitään. Purskahdin jälleen itkuun. Lily laskeutui polvilleen eteeni ja veti minut nopeasti halaukseen.
"Ei mitään hätää Remus. Ei mitään hätää." hän yritti lohduttaa. En pystynyt sanomaan mitään. Itkin vain vasten Lilyn kaapua.
"Mitä on tapahtunut?" Lily kysyi hetken kuluttua.
"Ei mitään"
"Remus, toi ei mene nyt läpi." Lily sanoi hieman tiukemmin. "Mitä on oikeasti tapahtunut?"
Päästin syvän huokauksen ja pyyhkäisin kyyneleen poskeltani: "Sinä tiedät Averyn?"
"Ai sen kusipään? Maailman homofoobisimman ihmisen? Severuksen kaverin?"
"Kyllä, sama mies." huokaisin.
"Mitä hänestä?" Lily kysyi ihmeissään.
"Hän sai tietää minun olevan homo ja nyt toitottaa sitä koko koululle." sain lopulta sanottua pienen tauon jälkeen.
Välillemme syntyi kiusallinen hiljaisuus, jonka rikkoi vain hiljaisten askeleiden ääni.
"Ja senkö takia sinä olet täällä?" Lily kysyi. Nyökkäsin vastaukseksi.
"Voi sinua raukkaa." hän jatkoi ja halasi minua hieman lujempaa. "Keneltä hän sai sen tietää? Ei sinulta ainakaan vai oletko tullut ulos kaapista?"
"Ei, en ole. Ei hän sitä minulta saanut tietää."
"No keneltä sitten?" Lily kysyi puristaen kätensä nyrkkiin vihasta.
"Siriukselta."
Lily vetäytyi pois halauksesta ja katsoi minua vailla ymmärrystä. Hänen kätensä eivät olleet enää nyrkissä vaan hän laski ne hellästi polviensa päälle.
"Mitä sinä sanoit?" hän kysyi suuren hämmennyksen vallassa.
"Avery sai tietää sen Siriukselta." sanoin, aivan kuin se olisi ollut ilmiselvää.
"Mistä Sirius sen tie... hetkinen!!" Lily keskeytti kysymyksensä, sillä oli tajunnut jotain. Hän katsoi minua silmät loistaen ja tiesin mistä oli kyse.
"Sinä teit sen Remus!" Lily kiljaisi, nousi seisomaan ja kävi juoksemassa pienen kierroksen tyhjässä kirjastossa kiljuen riemusta.
"Lily pysähdy!" huusin ja lähdin hänen peräänsä. Lopulta sain hänet pysäytettyä erään kirjahyllyn kohdalla. "Sinä et ymmärrä, hän..."
"SINÄ KERROIT, SINÄ KERROIT, SINÄ KERROIT!!!" Lily kiljui edelleen ja hyppi paikoillaan tasajalkaa.
"Niin kerroin ja niin kertoi hänkin. Me ollaan yhdessä." Sanat karkasivat huuliltani ennen, kuin ehdin edes miettiä mitä sanoisin. Laitoin käteni nopeasti suuni eteen. Nyt se oli sitten sanottu. Lilyn ilme kirkastui entisestään ja hän suorastaan punastui innostuksesta.
YOU ARE READING
Wolfstar - Vaiettu rakkaus
Fanfiction"Sirius katsoi suoraan silmiini. Hän näytti onnettomalta, hän luulee että en halua tätä! Mutta tätä minä juuri haluan! Haluan hänet!" On kelmien viides vuosi Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa. Remus on jo ollut neljännen vuoden lopusta asti ih...
