Remuksen näkökulma:
Taskukello löi kolme kertaa. Kello oli jo kolme yöllä. En ollut saanut nukkunut sekuntiakaan eikä Jamesin kuorsaus auttanut asiaa. Olin huolissani Siriuksesta. Hän oli ollut poissa jo tunteja, eikä häntä ollut näkynyt illallisellakaan. Oliko hänelle sattunut jotain?
Nousin nopeasti ylös kun kuulin puhetta oleskeluhuoneesta. Hiivin makuusalin poikki ovelle ja raotin sitä hieman. Kuulin tutun äänen puhuvan itsekseen. Minun oli pakko purra alahuultani, jotta en karjaissut riemusta; Ääni kuului Siriukselle.
Siriuksen näkökulma:
Istuin oleskeluhuoneen sohvalla itkien hiljaa pää polvia vasten. Kurkku tuntui kuivalta ja ahdistus tulevasta sai kehoni tärisemään. Nenä vuosi vielä hieman verta ja sitä putosi pieninä tippoina farkuille. Huomasin pohtivani ääneen: "Mitä minä sanon Remukselle?! Ei hän... hän ei...minä lupasin, että en..."
Kuulin juoksuaskelia makuusaleihin vievistä portaista. Nostin nopeasti katseeni ja näin, kuinka Remus hyppäsi viimeisen askelman yli ja jäi seisomaan niille sijoilleen, katse nauliintuneena minuun.
"Missä ihmeessä sinä olet oikein..." hän aloitti hieman vihaisesti, mutta keskeytti lauseensa huomatessaan kasvoni hieman tarkemmin puolikuun valossa.
Käänsin kasvoni poispäin Remuksesta, mutta oli jo liian myöhäistä. Hän suorastaan ryntäsi luokseni ja istui viereeni.
"Rakas, mikä sinulla on? Onko jotain sattunut?"
Sana rakas suorastaan repi sieluni kahtia.
Nuo hellät, mutta arpiset kädet ottivat kasvoistani kiinni. Yritin vastustella, mutta pian katseeni kohtasi nuo kauniit vaaleanruskeat silmät. Silmät, jotka olisivat pian täynnä kyyneliä.
Tunsin pehmeät huulet omiani vasten, mutta en pystynyt suutelemaan tuota viatonta poikaa takaisin. Poikaa, jonka salaisuuden minä olin paljastanut.
"Sirius, puhu minulle. Ole kiltti."
"Kaikki on hyvin. Ei hätää!" valehtelin ja pyyhin kasvoni kaavun hihaan.
"Varmasti?"
"Erittäin!" valehtelin taas ja rimpuilin itseni irti hänen otteestaan. Nousin nopeasti ylös ja lähdin kävelemään kohti makuusaleihin vievää portaikkoa. "Minua vain väsyttää. Oli rankka päivä. Siinä kaikki."
Remus otti kaapuni hihasta kiinni ja minun oli pakko pysähtyä.
"Mitä asiaa Averyllä muuten oli sinulle?"
Tuo kysymys sai kyyneleen valumaan poskeani pitkin ja ääneni melkein särkyi vastatessani:
"Eipä juuri mitään! Samaa paskaa mitä hän aina selittää. Mun pitää nyt mennä." Rimpuilin käteni irti hänen otteestaan ja nousin portaat ylös makuusaliin.
Seuraavana päivänä
Remuksen näkökulma:
Aamiaisen ilmapiiri oli hieman erilainen kuin tavallisesti. Siriuksen outo käytös jatkui edelleen. Herättyämme hän puki nopeasti kaavun ylleen ja lähti omille teilleen.
"Tiedättekö te mikä Siriuksella on?" rohkenin kysymään Jamesiltä ja Peteriltä syödessämme aamiaista.
"Me kyllä hävittiin huispausottelu Puuskupuheille pari päivää sitten, mutta ei sen pitäisi häntä enää harmittaa." James sanoi haukatessaan palan leipää.
"Ei yhtä paljon kuin sinua hihi!" Peter sanoi ja ei voinut olla nauramatta omalle läpälleen.
"Turpa kiinni Matohäntä!" James tiuskaisi ja puna levisi hänen poskilleen, kun hän potkaisi Matohäntää sääreen.
Annoin katseeni vaeltaa ympäri Suurta salia. Taivas oli täynnä pilviä ja katosta roikkui leijuvia kynttilöitä. Ihmiset osoittelevat minua ja kuiskailivat sen jälkeen tiheää tahtiin... hetkinen:
YOU ARE READING
Wolfstar - Vaiettu rakkaus
Fanfiction"Sirius katsoi suoraan silmiini. Hän näytti onnettomalta, hän luulee että en halua tätä! Mutta tätä minä juuri haluan! Haluan hänet!" On kelmien viides vuosi Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa. Remus on jo ollut neljännen vuoden lopusta asti ih...
