Remuksen näkökulma
Seuraavat viikot kuluivat nopeasti. Oli jo joulukuun puoliväli - täysikuuhun oli enää yksi päivä.
Yrttitiedon tunnin päätyttyä kävelimme muiden kelmien kanssa ulos kasvihuoneesta. Professori ei ollut puhunut tunnilla mistään muusta kuin lähestyvästä yrttitiedon VIP:stä."Tuurilla läpi!" Sirius kuiskasi Jamesille tullessamme oleskeluhuoneeseen.
Kun muut menivät istumaan sohville takkatulen ääreen, minä nousin portaat ylös ja avasin oven poikien makuusaleihin. Muut eivät epäilleet pikaista poistumistani. He tiesivät mistä oli kyse - tai ainakin melkein.
Olin aivan poikki eikä Averyn tuijotus aamun taikajuomatunnilla auttanut asiaa. Vieressäni istunut Sirius näytti kuitenkin Averylle keskisormea ja tuijotus loppui siihen paikkaan. En kuitenkaan pitänyt siitä ilmeestä tuon luihuispojan kasvoilla - aavistiko hän jotain?
Riisuin kenkäni sängyn viereen ja asetuin makuulle. Susi sisälläni huusi hoosiannaa - pyrki jälkeen kerran ulos.
Pääni valtasi tunteiden sekamelska, päällimmäisenä pelko huomisesta. Marraskuussa pakotin Siriuksen jäämään linnaan täysikuun ajaksi, mutta tällä kertaa hän oli lähdössä Jamesin ja Peterin mukaan. Olihan Sirius tullut mukaan ennenkin, mutta lokakuun jälkeen tilanne oli erilainen. Siriuksen mennessä lounaalla vessaan, pyysin muita kelmejä pitämään Siriusta visusti silmällä huomisyönä.
Suljin silmäni ja sanoin itselleni, että kaikki tulisi menemään hyvin. Ehkä olen vain liian ylisuojeleva poikaystävä.Peterin näkökulma
Seuraavana iltana livahdimme Anturajalan ja Sarvihaaran kanssa ulos oleskeluhuoneesta. Jamesin näkymättömyysviitta oli levitetty meidän kaikkien päälle ja jouduimme kävelemään hieman kyyryssä, jotteivat jalkaterämme näkyisi."Pärjääthän sinä Anturajalka?" kysyin tullessamme eteisaulaan.
"Tietysti! Ihan oikeasti Matohäntä, sinä kuulostat jo hieman Remukselta!" Sirius tiuskaisi ja välillemme laskeutui hiljaisuus.
Astuimme lumiselle pihamaalle. Käveltyämme jonkun matkaa, James veti viitan pois päältämme. Sirius pinkaisi juoksuun ja karjaisi riemusta. Päästin itsekin riemunhuudon ja lähdin juoksemaan hänen peräänsä. James juoksi minusta ohi ja hyppäsi ilmaan. Pian nuoren pojan sijasta polulle laskeutui uroshirvi. Iso musta koira kiisi jo kohti tällipajua. Otin vielä muutaman juoksuaskeleen ja ohitettuamme kaariportin, muutuin taas rotaksi. Kuutamokeikka oli alkanut.
Remuksen näkökulma
Heräsin tuntien jälleen kerran valtavia kipuja, suurempia kuin viimeksi. Avasin silmäni hitaasti ja katsoin ympärilleni. Ei ketään. Onneksi eristetyssä huoneessani ei ollut peiliä. En edes halunnut tietää miltä näytän. Tunnustelin kasvojani ja kehoani sormenpäilläni. Haavoja oli enemmän kuin viimeksi. Vasta siinä vaiheessa tajusin, että minulla oli housut, mutta ei paitaa. Ylävartaloni oli nimittäin täynnä haavoja.Kivusta huolimatta pakotin itseni ensin istumaan ja sitten jaloilleni. Kävelin hitaasti ikkunan eteen ja tuijotin yötaivasta. Täysikuu oli ohi. Suljin silmäni ja hengitin hitaasti muutaman kerran suun kautta. Neljännellä uloshengityksellä kuulin oven avautuvan hitaasti naristen. Säpsähdin, avasin silmäni ja käännyin katsomaan kun valo norui sisään pimeään huoneeseen. Kuulin askeleita, mutta en nähnyt ketään. Nappasin taikasauvani pöydältä ja osoitin sillä ovelle päin.
"Ei hätää Remus! Se olen minä." kuulin tutun äänen ja näkymättömyysviitta putosi pois Siriuksen päältä.
Heitin taikasauvan kädestäni sängylle ja juoksin halaamaan häntä kaikesta kivusta huolimatta."Kävin täällä jo aamulla, mutta sinä nukuit." Sirius kertoi.
"Olenko nukkunut koko päivän?" kysyin ihmeissäni rutistaen poikaystävääni lujempaa. Sirius nyökkäsi.
Olimme hetken hiljaa. Sitten sanat karkasivat huuliltani ennen kuin edes tajusin, mitä olin tekemässä:
"Minun pitää kertoa sinulle jotain."
Sirius vetäytyi pois halauksesta ja katsoi minua nyt suoraan silmiin. Oli aika!"Mikä on? Onko jotain sattunut?" Sirius kysyi oitis. Pudistin päätäni ja istuin sairaalavuoteen laidalle.
"Lupaa, ettet kerro tästä kenellekään!" sanoin vakavasti. Sirius istui viereeni ja otti kädestäni kiinni. Hän nyökkäsi.
"Anna sanasi." sanoin.
Siriuksen näkökulma:
"Annan sanani!" vannoin. Kuulin Remuksen raskaan hengityksen. "Liittyykö tämä jollain tasolla meihin?" kysyin. Remus nyökkäsi. Halusiko hän-"Sille on syy, miksi halusin pitää meidän suhteen salassa." Remus aloitti.
"Remus-"
"Minua pelotti." Remus huokaisi. "Minua pelotti, miten ihmiset suhtautuisivat minuun sitten kun- he saisivat tietää."
"Mikä sinua siinä pelotti?" kysyin.
"Kaikki ne kuiskuttelut, katseet... se, että minut hylätään! Mitä meille kelmeillekin tapahtuisi?! Sinulla on varmasti ihan tarpeeksi ongelmia ilman minuakin..."
"Remus John Lupin, sinä et ole ongelma!" sanoin oitis.
"En ehkä sinulle, mutta Mustien suku..."
"Mielummin otan äidin ja isän, vaikka Oljonkin, selkäsaunan vastaan kun jätän sinut heidän takiaan Remus!" yritin lohduttaa. "He saavat kutsua minua verenpetturiksi, ei kiinnosta p*skaakaan!"
Vedin Remuksen nopeasti halaukseen ja suutelin hänen otsaansa.
"Se tainnutkaan olla vain pelkkä sanaharkka Averyn kanssa vai?""Hän ja se toinen poika löivät sitä pikku raukkaa. Minun oli pakko puolustaa häntä, minkä vuoksi Avery melkein sai tietää seksuaalisesta suuntautumisestani ja meistä." Remus kertoi.
Olimme hetken hiljaa. Olin vihdoinkin saanut vastaukset kysymyksiini ilman, että anelin niitä. En edes tiennyt mitä sanoa. Lopulta löysin oikeat sanat.
"Kyllä me tästä selvitään Remus! Kiitos kun kerroit minulle." huokaisin ja vedin Remuksen ihan kiinni itseeni.
"Lupaathan siis, että et kerro?" Remus varmisti ja katsoi suoraan silmiini.
"Tietenkin! Ja sopiiko, että lyön Averyä turpaan huomenna?"
"Sirius!" Remus sanoi vakavasti.
"Okei okei! En lyö!" kuulostin hieman pettyneeltä ja se sai Remuksen nauramaan.
"Muista Remus! Sanoi muut mitä tahansa, minä rakastan sinua kuuhun ja takaisin!" vannoin."Niin minäkin sinua Anturajalka!" Remus sanoi ja suuteli minua.
"Mun on kyllä nyt ihan pakko mennä, ennen kun aurinko nousee." sanoin ja nousin seisomaan.
"Sinä et mene minnekään herra Musta!" Remus käski, tarttui hihaani ja veti minut takaisin sänkyyn.
YOU ARE READING
Wolfstar - Vaiettu rakkaus
Fanfiction"Sirius katsoi suoraan silmiini. Hän näytti onnettomalta, hän luulee että en halua tätä! Mutta tätä minä juuri haluan! Haluan hänet!" On kelmien viides vuosi Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa. Remus on jo ollut neljännen vuoden lopusta asti ih...