Wolfstar - Vaiettu rakkaus

Olen hulluna sinuun

Remuksen näkökulma:
Ryntäsin sisään muotokuva-aukosta rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen. Annoin katseeni vaellella vapaasti, mutta Siriusta ei näkynyt missään. Suuntasin askeleeni makuusaleihin vieviin portaisiin ja avasin makuusalin oven rymisten. Ei hän ollut täälläkään. Nappasin kelmien kartan nopeasti Jamesin yöpöydältä. Kaivoin taikasauvan nopein liikkein taskustani ja napautin sillä pergamenttia.

"Vannon pyhästi, että minulla on vain pahat mielessäni"

Pergamentinpalaselle ilmestyi kartta ja ryhdyin oitis tutkimaan sitä. Minnie oli työhuoneessaan, Voro päivysti tuttuun tapaansa käytävillä, James ja Peter olivat yhä suuressa salissa Lilyn kanssa... mutta Siriusta ei näkynyt kartalla. Käänsin kartan kokonaan auki ja tutkin sen läpikotaisin. Severus oli mennyt takaisin luihuisten oleskeluhuoneeseen, Poppy oli sairaalasiivessä, Marlene liikkui rohkelikkotornia kohti, mutta Siriuksen nimeä ei edelleenkään näkynyt kartalla.

Epätoivo valtasi mieleni ja käänsin katseeni pois kartasta. Tuijotin ikkunasta ulos ja katsoin, kun auringon viimeiset valonsäteet katosivat taivaanrannan taakse ja tähdet alkoivat loistaa. Mieleeni palasi epäonnistunut kuutamokeikka sekä minun ja Siriuksen keskustelu tyhjässä luokkahuoneessa. Sitten mieleni valtasi se muisto, joka sai poskeni punastumaan: minun ja Siriuksen ensisuudelma. Suljin silmäni ja antauduin muistolle. Aivan kuin olisin voinut tuntea vieläkin Siriuksen pehmeät huulet omiani vasten, hänen pehmeät hiuksensa sormieni välissä, hänen viileät kätensä vyötärölläni. Muistin sen helpotuksen, sen epäuskon, sen rakkauden huuman.

Mieleeni palasi se ilta, jolloin Sirius oli ollut oleskeluhuoneessa verisenä. Sirius oli tosiaankin näyttänyt onnettomalta ja hän valehteli päin naamaani, kun kysyin Averystä. Ehkä hän oli syvällä sisimmässään tiennyt, miten reagoisin.
Muistin, kuinka Sirius oli seuraavana päivänä suorastaan anellut saada selittää, mutta en antanut hänelle siihen tilaisuutta. Olisiko hän kertonut minulle saman, minkä kuulin tänään? Severuksen tarina tuntui minusta vieläkin uskomattomalta, mutta samalla syvällä sisimmässäni halusin uskoa sen. Minun oli pakko myöntää se itselleni, niin paljon kuin se kirpaisikin: minä rakastin Siriusta yhä edelleen.

Silloin huomasin valuneeni polvilleni ja kelmien kartta oli pudonnut käsistäni lattialle. Nappasin sen nopeasti lattialta ja vilkaisin sitä vielä kerran. Katseeni osui tähtitorniin ja sydämeni jätti muutaman lyönnin välistä, kun luin kahden henkilön nimet: Sirius Musta ja Avery.

Toimin vaistomaisesti. Napautin karttaa taikasauvallani ja kuiskasin: "Ilkityö onnistui".
Kartta muuttui jälleen pergamentinpalaksi ja laitoin sen nopeasti kaavun taskuun. Työnsin taikasauvani farkkujen taskuun ja ryntäsin takaisin oleskeluhuoneeseen. Juoksin niin lujaa, että ehdin juuri ja juuri väistää Jamesin ja Peterin, jotka olivat juuri tulleet takaisin päivälliseltä.

"Remus, minne sinä-" Peter ei ehtinyt sanoa kysymystään loppuun, kun jo ryntäsin muotokuva-aukosta ulos melkein pimeään portaikkoon.

"HEI, OPISKELIJOIDEN TÄYTYY PYSYÄ OLESKELUHUONEISSAAN KELLO KUUDEN JÄLKEEN" Lihava leidi kiljaisi kimeällä äänellään. "TULE TAKAISIN HETI!"
En kuunnellut taulun huutoja vaan hyppäsin kahden viimeisen askelman yli ja jatkoin matkaani kohti tähtitornia.

Olin hetkessä perillä. Kipusin portaita ylös, mutta kun kuulin keskustelun ääniä portaiden yläpäästä, pysähdyin niille sijoilleni.

Siriuksen näkökulma:
"Älähän nyt Musta! Pakko sinulla on olla vielä jotain kerrottavaa pikku arpinaamasta." Avery virnuili.