Wolfstar - Vaiettu rakkaus

Epäonnistunut kuutamokeikka

Remuksen näkökulma:
Aamulla herättyäni tunsin kipua aina sormenpäihini asti. Tänään joudun taas kokemaan sen, uuden täysikuun. Tiesin kyllä, että muut kelmit olivat tulossa mukaani, mutta he pääsivät livahtamaan ulos linnasta Rääkyvään röttelöön vasta pimeän turvin. Siihen asti olisin yksin, yksin itseni kanssa.
Vaihdettuani vaatteet lähdin kävelemään oleskeluhuoneeseen, jossa ei onneksi ollut ketään. Vilkaisin ikkunasta näkyvää auringonnousua, jonka jälkeen suuntasin askeleeni muotokuva-aukosta ulos kohti sairaalasiipeä.

"Olet jo varmasti niin tottunut tähän, että tiedät mitä tapahtuu!" Matami Pomfrey totesi saavuttuani sairaalasiipeen. "Onko sinulla kipuja?" hän jatkoi ojentaen minulle pikarillisen jotain litkua.

"Samanlaisia kipuja kuin aina." vastasin ja join pikarin tyhjäksi. Tiesin, että juoma lievittäisi kipua edes pikkuisen. "Voisinkohan kenties levätä hetken ennen Rääkyvään röttelöön siirtymistä?" pyysin ja laitoin pikarin pöydälle.

"Tulit tänään ajoissa joten sinulla on vielä paljon aikaa. Hyvä on, voit levätä tuossa huoneessa. Haen sinut sitten, kun on aika lähteä." Pomfrey sanoi ja osoitti minulle yhtä eristettyä huonetta.

Astuttuani huoneeseen matami sulki oven perässäni. Tiesin, että tulisin viettämään tässä samaisessa huoneessa aikaa kuutamon jälkeenkin joten yritin tehdä oloni kotoisaksi. Istahdin sängylle ja tuijotin kattoa. Kipu alkoi hieman hellittää, mutta se ei johtunut lääkkeestä... ajattelin Siriusta. Vaikka kuinka yritin, en saanut häntä pois mielestäni. Toivoin, että hän olisi ollut juuri nyt kanssani, mutta näkisin hänet vasta yöllä. Melkein jopa tunsin hänen viileän kätensä omassani - mikä minua vaivaa?! Hourinko jo ennen täysikuuta?

Jamesin näkökulma:
Näin aivan mahtavaa unta! Kävelin Evansin kanssa Tylyahossa. Pysähdyimme yhden talon eteen ja pakotin Lilyn seinää vasten. Hän laittoi kätensä takaraivolleni ja sitten...

"Huomenta Sarvihaara!"

Säpsähdin hereille ja tajusin, että suutelin omaa tyynyäni. Pystyin kuulemaan, kuinka Anturajalka melkein kuoli nauruun takanani.

"Jos sinä vielä kerran herätät minut noin niin vannon vaikka rikkomattoman valan siitä, että kuristan sinut joku päivä!" ärähdin ja pyyhin unihiekkaa pois silmistäni.

"Oi Evans! Oma enkelini!" Sirius matki repliikkejä, jotka olin sanonut unissani ja Matohäntä nauroi niin, että hän tippui sängyltään lattialle.

Pian Sirius kuitenkin vakavoitui ja katsoi Remuksen sänkyä. Huomasin silloin vasta itsekin, että Remus ei ollut kanssamme.

"Täällä me vaan pidetään hauskaa, kun Kuutamo kärsii ennakoivista kivuista." Sirius totesi ilmekkään värähtämättä. "Ehkä meidänkin pitäisi valmistautua iltaan. Tänään on voimakas täysikuu."

"Kerrankin suustasi pääsi jotain järkevää sanottavaa!" sanoin samalla, kun nousin sängystäni ja tönäisin Siriusta kylkeen.

Vaihdoimme vaatteet ja lähdimme syömään aamupalaa alakertaan. Pöllöjen liidellessä yläpuolellamme, Peter luki Päivän Profeettaa ja minä yritin kiinnittää Evansin huomion itseeni - huonolla menestyksellä. Hän vain pyöritti silmiään ja pudisti päätään joka kerta, kun yritin pyytää häntä treffeille. Suostuisi edes kerran!! Sirius vaikutti yllättävän hiljaiselta.

"Kaikki hyvin?" kysyin varovaisesti.

Siriuksen näkökulma:
En melkein edes kuullut Jamesin kysymystä, sillä olin niin ajatuksissani. Kaikessa erikoisuudessaan, ajattelin Remusta ja eilistä keskusteluamme. Vaikka minulla ei ole suden aisteja, kyllä minä silti valehtelijat tunnistan. Remus oli halunnut puhua kanssani jostain, mutta oli viime hetkellä muuttanut mielensä. Mitä hän oli halunnut sanoa? Miksi hän on nykyään outo seurassani, miksi?! Vältteleekö hän minua vai olenko tehnyt jotain? Vaikka itse hyväksyisinkin sen, että olen homo, ymmärtäisikö Remus sen, jos kerron hänelle- en minä voi! Hän varmasti vihaisi minua!!