In This Chaotic World Know That You're Not Alone OSA 2 || Blind Channel

5. Kriisi

Tuijottelen ajatuksissani parvekkeen ikkunoista ulos. Jostain on keskelle syksyä ilmestynyt vielä aurinkoa, joka on lämmittänyt lasitetun parvekkeeni sen verran, että päätin tulla tänne korjaamaan kokeita.

Olen kuluneet pari viikkoa nukkunut niin huonosti, että keskittyminen matematiikan laskuihin – jopa ekaluokkalaisten tasolla – on todella haastavaa. Säpsähdänkin takaisin todellisuuteen, kun puhelimeni pärähtää soimaan.

"Auta", Kiril parkaisee ennen kuin ehdin edes tervehtiä. "Aina", vastaan tälle ja jään odottamaan, mikä kriisi on tällä hetkellä menossa. "Meillä on ne synttärijuhlat ensi viikolla ja tänään oli tarkoitus hoitaa valmisteluja, mutta Noel on kipeänä, lapset on kamalia ja mulla katkeaa kohta verisuoni", Kiril vuodattaa.

"Okei ei lapset ole kamalia, mutta poikkeuksellisin haastavia. Rakkaita kuitenkin", Kiril kiirehtii vielä korjaamaan. "Okei joo, otanko lapset tänne?" kysyn. "Ei tarvi, Noelin äiti lupasi ottaa ne iltapäiväksi. Mutta lähde mun kanssa kaupoille. Mulla ei ole yhtään mitään ideaa niihin juhliin eikä tällä univelalla sellaisia synnykään", Kiril huokaa.

"Meinaat, että mulla on kovinkin paljon ideoita lastenjuhliin?" hymähdän. "On sulla, järjestät aina niin kivoja juhlia", Kiril anelee. "Nyt ajattelet kyllä Jeninaa", totean. "No kyllä mä sille soitin ensin, mutta ne on Joonaksen kanssa käymässä Oulussa", Kiril myöntää.

"Ai kiitti, mä oon joku kakkosvaihtoehto", minun on pakko kiusata. "Neela kiltti. Mä tiedän, että sulla on paljon töitä, mutta tarviin nyt oikeasti jonkun joka kykenee ylipäätään ajattelemaan eikä aikuinen seura tekisi yhtään huonoa nyt, kun on kolme tenavaa kotona", Kiril huokaa jo hieman epätoivoisen kuuloisena.

"Joo joo, totta kai mä tuun", päästän toisen viimein tuskistaan. "Ihanaa kiitos", Kiril huokaa helpottuneena. "Sopiiko, jos haen sut noin tunnin päästä? Heitän noi ipanat matkalla", Kiril kertoo suunnitelmaansa. "Joo se sopii oikein hyvin", vastaan. Lopetamme puhelun.

Keräilen levittämäni tavarat parvekkeen pöydältä ja suuntaan sisälle. Tipautan kaiken sylistäni vuorostaan keittiön pöydälle ja suuntaan suihkuun. Joudun laittamaan itseni tavallista nopeammin, mutta toisaalta tähän ei tarvitse kovin laittautuneena lähteäkään.

***

"Oisko nyt kuitenkin joku ajatus, mihin suuntaan lähdetään?" kysyn, kun olemme päässeet ostoskeskukseen ja kaikkia mahdollista juhlien järjestämiseen tarvittavaa myyvään liikkeeseen. "Hmm, no Aino nyt ei juuri mitään vielä ymmärrä", Kiril pohtii.

"Pitäiskö sitten kehittää teema jostain Väinölle tärkeästä?" ehdoton. "Mikä teillä on tällä hetkellä in?" jatkan samaan hengenvetoon. Kiril pohtii hetken. "Dinosaurukset", tämä toteaa sitten. "No sehän on helppo, dinosauruksia sitten tarjolle", totean.

"Haluatteko järjestää ihan kunnon naamiaiset vai, että teema muuten sen mukaan?" kysyn. "No ehkä riittää jos lapset pukeutuu, ei muiden tarvi", Kiril toteaa. "Jes, aloitetaan siitä", ilmoitan ja suuntaa naamiaisasujen suuntaan.

Hetken selattuani olen löytänyt söpöimmät dinosaurusasut molemmille lapsille. Sitten suuntaan etsimään kaikkea muuta. Valikoin sopivat kertakäyttöastiat ja muut tarjoiluihin tarvittavat koristelut, minkä jälkeen siirryn vielä etsimään teemaan sopivia muita koristeita.

Noin puolen tunnin päästä pääsemme ulos liikkeestä isojen ostoskassien kanssa. "Ai luoja miten helpottunut oon. En olisi ikinä selvinnyt tästä näin nopeasti yksin", Kiril huokaa ja halaa minua. "Ilo olla avuksi", naurahdan.

"Joko sulla on kiire?" kysyn. Kiril vilkaisee kelloa. "Ei vielä, oltiin paljon nopeampia kuin mitä oletin", tämä toteaa. "Ehdittäiskö käydä lounaalla?" ehdotan. "Ai ruokaa rauhassa ilman, että joku koko ajan keskeyttää? Yes please", Kiril naurahtaa ja lähdemme etsimään ruokapaikkaa.

Löydettyämme mieleisemme ravintolan valitsemme sopivan pöydän ja selaamme ruokalistaa hetken hiljaisuudessa. Tarjoilijan haettua tilauksemme jatkamme juhlien suunnittelua. "Mä voin auttaa kyllä tarjoilujenkin kanssa", tarjoudun. 

"Se olisi ihanaa, jos sulla vaan on aikaa", Kiril henkäisee. "Totta kai. Onko jotain tiettyä mielessä vai saanko vapaat kädet?" kysyn. "Saat vapaat kädet, paitsi tietysti joku dinosauruskakku varmaan saisi Väinön ihan sekoamaan", Kiril virnistää.

"No se on selvä", naurahdan. "Jos kakku ja sitten jotain muuta pienempää makeaa ja sitten jotain suolaista?" ehdotan. "Kuulostaa tosi hyvältä", Kiril huokaa helpottuneen kuuloisena. "Voin tulla myös perjantaina illalla tai sitten lauantaina aamulla auttamaan koristelemisessakin", tarjoudun vielä. "Oot kyllä enkeli", Kiril toteaa.

Juttumme keskeytyy, kun saamme ruuat eteemme. Tajuan vasta, kuinka nälkä minulla onkaan ja keskityn hetken täysin pastaani. "Neela?" Kiril aloittaa melko varovasti. Katson tätä kysyvänä, mutta en taukoa syömistä.

"Me tota mietittiin ketä kutsutaan..." Kiril jatkaa vaivautuneen oloisena. Arvaan jo mihin tämä on menossa. "Haittaako sua, jos Aleksi tulee myös? Ajateltiin, että olisi helpompi vain kutsua kaikki", Kiril selostaa ja pysähtyy sitten alahuultaan purren odottamaan reaktiotani.

"Ei tietenkään haittaa", vastaan tälle saman tien. Kiril vaikuttaa hieman yllättyneeltä. "Miksi se haittaisi mua?" tivaan. "No mä ajattelin, kun silloin muutama viikko sitten vaikutit aika vaivaantuneelta. En halua, että sulla on meillä sellainen olo", Kiril selittää.

"Mä vain yllätyin silloin. Ei siinä ollut mitään sen ihmeempää, totta kai me tullaa nyt olemaan Aleksin kanssa tekemisissä, kun ollaan kaikki taas täällä. Ei mulla ole mitään ongelmaa sen kanssa", sanon kuulostaen ehkä liiankin viileältä.

"Okei no hyvä", Kiril toteaa ja hymyilee hieman vaivautuneesti. "Onko sulla illaksi suunnitelmia?" tämä päätyy vaihtamaan nopeasti aihetta. "Ei sen ihmeempää, kun jos saisi ne kokeet korjattua ja ehtisi edes hetkeksi sohvalle vielä", kerron.

"Oho, onko sulla ihan vapaa viikonloppu?" Kiril naurahtaa. "Joo, mestari yllättyi itsekin", vastaan. On kieltämättä harvinaista, että minulla on kalenterissa tyhjää kokonaisen viikonlopun verran. "Koita saada vähän levättyäkin, näytät väsyneeltä", Kiril toteaa. "Paraskin puhuja", kuittaan.

"No mutta mun peli onkin jo menetetty", Kiril virnistää. Tiedän tämän rakastavan isyyttä ja lapsiaan eniten maailmassa, mutta välillä minun käy sääliksi hänen jaksamisensa. Muistutan itseäni tarjoutumaan ottamaan lapsia useammin hoitoon, että Kiril ja Noel saisivat enemmän omaa aikaa - tai edes mahdollisuuden päiväuniin.

Päädymme syömisen jälkeen poikkeamaan vielä kahvilla, kunnes Kirilin on pakko lähteä hakemaan lapsia kotiin. Tarjoudun menemään julkisilla takaisin, ettei tämän tarvitse kiertää minun kauttani. Päädyn jäämään huomattavasti liian aikaisin pois ratikasta.

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta saaden keltaisen, punaisen ja oranssin sävyissä loistavan luonnon säihkymään vieläkin paremmin. Vaikka vihaankin syksyä vuodenajoista eniten, on silti myönnettävä tämän olevan kaunista.