mitä vuodenaikoihin tulee, sä olit ilmiselvä kevät.
et 'hymyillään kun puihin puhkeaa silmuja ja juostaan auringonsäteiden perässä kamera kädessä'-kevät,
vaan 'kävellään jäällä joka kantaa kunnes ei sitten kannakaan ja katsellaan korttitaloa kun se romahtaa'-kevät.
mä en edes odottanut mitään muuta.
mutta niinä hetkinä, kun oli räntäsadepäivä ja me molemmat istuttiin niin kaukana toisistamme kuin pienen katoksen alla oli mahdollista,
mä kyllä toivoin että sä olisit ollut tasainen kesä.
ESTÁS LEYENDO
takinkääntäjä (runot22)
Poesíajoskus mua naurattaa, että tähän elämässäni mä oon tullu - epärunollisia, repiviä tekstejä ja sanoja joihin sotkeutua totuutta selvitellessä takinkääntäjä on runokooste vuoden 2022 runoista / novelleista / idk man suurinpiirtein aikajärjestyksessä ...
