7.

130 12 1
                                    

Olli

Meidän koneen laskeuduttua hienosti maan tasalle takaisin niin, että sille oikein piti taputtaa, me tepastellaan vanhan tutun kaveriporukan kanssa ulos meidän terminaalin porteista. Ensimmäinen asia minkä nään on pimeys, joka tulvii lentokentän ikkunoista sisään. Näköjään myös pieni lumipeite on laskeutunu maan pinnalle. Mun naamasta voi nähdä pettymyksen ja jopa pienen ärtymyksen, koska mun tyttöystävä ei oo laittanu mitään viestiä siitä olisiko se tulossa mua vastaan tai edes hakemaan mua. Mä oon yrittäny saada sitä kiinni Berliinin päässä ja myös hetki sitten. Siitä naisesta ei kuitenkaan oo kuulunu mitään. Mua ärsyttää sen takia, koska se taas kerran lupas, mutta se ei taaskaan pitänyt siitä kiinni.

"Eiks Senni oo tulossakaan?", mä kuulen Tommin möreän äänen mun korvani juuressa. Mä käännähdän sitä kohti ja huokaisen pienesti.

"Ei sitä hirveesti näy niinku näät", mä sanon hieman tuohtuneena. Mua ärsyttää sen käytös, joka on jatkunut jo monta kuukautta. Ja jos nyt joku sanoo, että: "puhu sille", niin joo mä olen yrittänyt sata kertaa. Sen pää on vaa niin kova, että se ei usko mua tai edes halua kuunnella.

"Mä voin heittää sut kotiin niin ei tarvii mennä julkisilla. Jos vaan haluut", Tommi ehdottaa matkalaukku kädessään. Muut on jo viilettänyt varmaan lähimpään baariin kun mä oon jäänyt etsiskelemään mut tyttöystävää. Tommia ei näköjään muiden baarireissut kiinnostanut, sillä se seisoo mun kanssa ihmisten keskellä lentokentällä.

"No jos sä haluut", mä vastaan ja yritän vääntää jonkinlaista hymyä huuleeni. Me lähdetään tepastelemaan kohti Tommin autoa matkalaukut perässä rahisten.

**

"Onks sulla ja Sennillä kaikki hyvin? Tai siis eihän sun oo pakko mulle avautuu", Tommi aloittaa hipi hiljaisessa autossa kun mä katselen pimeään ulkoilmaan haikeana. Berliinin keikka oli ihan ok, lukuunottamatta sitä että paikalla oli ehkä 30 ihmistä.

Mä liu'utan käden mun poskelta mun syliin ja vilkaisen Tommiin, joka pitää katseensa visusti tiessä.

"On on. Miks kaikki kyselee siitä? Senni ei varmaan muistanu, että oon tulossa tänään tai nii...ei siinä sen kummempaa", mä sepostan uskottavasti. Mä siirrän katseeni takaisin ulkoilmaan.

"Se on unohtanu aika monta kertaa jo, ei se joka kerta voi unohtaa. Eikä tää vähän kuulosta omituiselta? Mä luulin, että sä oot fiksu mies, kai sun nyt pitäs jo ymmärtää", Tommi sanoo. Mun mahassa muljahtaa ikävästi. Mä tiedän Tommin olevan oikeassa mutta kai mä vaan haluan kasvattaa itselleni jonkun suojamuurin, ettei totuus satuttais mua liikaa.

Mä en vastaa mitään. Mua ärsyttää koko tilanne. Enkö mä oo ollu tarpeeks sille naiselle? Mitä mä oon tehny väärin?

"Sori, ei mun pitäny puuttua teidän asioihin", Tommi sanahtaa hetken päästä kun mä en vastaa sille mitään. Mä katsahdan taas nallekarhuun.

"Ei se mitään. Kyllä mä ymmärrän että oot huolissas", mä vastaan tyynenä, vaikka mun sisällä kiehuu viha. Mä katsahdan myös mun puhelimeen, mutta yhtäkään viestiä en ole saanut takaisin.

"Asiasta kukkaruukkuun, Joonas puhu jostain tytöstä joka ois ollu meiän kaa samalla ylä-asteella. Mikä sen nimi on? Muistanko mä sen?", Tommi jatkaa puhumistaan. Mä nostan katsetta Tommiin joka katsahtaa muhun.

"Äh, yks Odessa. En mä muista siitä oikeen mitään", mä valehtelen sen minkä kerkeän. Kyllä Tommi hänet muistaa jos oikein ajattelee. Mä en vaan jaksais puhua Odesta just nyt. Se on pyöriny mun päässä muutenkin melkeen koko ajan.

"Aa, en mä kyllä muista. Varmaan oli mukava", Tommi sanoo mietiskelevästi. Mä nyökyttelen sille arasti. Miks just nyt sen naisen piti tulla pilaamaan kaikki?

**

Pitkän matkan jälkeen mä löntystän rappukäytävän portaat ylös matkalaukun kanssa. Meidän hissi oli näköjään epäkunnossa just nyt. Ihanaa tulla kotiin kerrassaan, kaikki onkin menny niin hyvin tänään.

Mä kaivelen avainta taskustani, kun mä kuulen oven takaa ääniä. Mä painan korvan puista ovea vasten avain kourassa. Mä kuulen naisen ja miehen välistä keskustelua ja mä tunnistan naisen äänen mun tyttöystäväkseni. Mun sydän rupeaa laukkaamaan hirveetä vauhtia ja mun kädet alkaa hikoomaan. Kaikki kauhuskenaariot pomppaa mun päähän, ja mä mietin mitä mä tekisin. Mä päätän kuitenkin olla suora ja työntää avaimen lukkoon epäröimättä. Mä otan jo valmiiksi vihaisen ilmeen päälle.

"Terve, kukas sä oot?", mä tokaisen tiukasti avattuani oven. Senni ja tuo outo mies hahmo seisoo MUN ja SENNIN eteisessä pöllähtäneen näköisenä. Molemmat näyttävät yllättyneiltä ja hieman syyllisiltä, kun mä seison kädet puuskassa ulko-oven edessä matkalaukkuni kanssa.

"No, ala selittää. Kuka sä oot ja mitä sä teet täällä? Ja minkä takia sä et vastaa viesteihin?", mä pommitan kysymyksillä ensin outoa miestä ja sitten Senniä.

"Hei Olli rauhotu. Tässä on Rene ja se tuli vaa tarkistaa meiän ilmanvaihtoputket, se on huoltomies", Senni sepostaa pieni hymynkaari suupielessään. "Ja sori kun mä en oo vastannu sun viesteihin, Rene tuli niin yhtäkkiä."

Mä tunnen kun pieni puna nousee mun poskipäille. Nään kuinka Rene nurkan takaa ottaa työkalupakkinsa käteensä. Mun puuskassa olevat kädet hellittää ja laskeutuu hitaasti ja nolon näköisesti mun vartalon viereen.

"Ja joo, öö tässä on Olli Matela. Toi asuu mun kanssa tässä asunnossa", Senni esittelee mut sille Renelle, kun en itse näköjään siihen pystynyt. Mua nolottaa niin paljon.

"Joo moi, Rene", se mies sanoo ja ojentaa mulle kättään. Mä kättelen sitä hellästi.

"Olli. Sori kun mä sillä tavalla, ei mun ollu tarkotus", mä pahoittelen samalla esittäytyen vielä itsekin.

"Joo, ei mitään. Sellasta sattuu. Kaunis tyttöystävä muuten sulla", Rene kehuu katsahtaen Senniin päin. Mä hymyillen hymähdän sille.

"Kiitos, niin se onkin", mä vastaan nolostuksen sekaisen hymyn kera.

"Olli on bändissä ja oli just keikkamatkalla. Se on taitava soittamaan bassoa", Senni kehuu mua huoltomiehelle. Mä rapsutan hermostuneena mun takaraivon niskavilloja. Rene vain naurahtaa pienesti.

"Joo, mä taidan tästä lähteä. Pääset säkin taas kotiutumaan", Rene ilmoittaa hymyillen. Mä nyökkään sille ja siirryn oven edestä. Me sanotaan Sennin kanssa heipat ja katsotaan toisiimme.

"Sellane", mä hymähdän saaden Sennin hymyilemään kunnolla.

"Höpsö", nainen sanoo ja kävelee mun luokse pussaamaan mua huulille.

Ehkä ne kaikki mietiskelyt olivatkin ihan turhia.

_____________

Juu u, terve taas, mites menee?🤭

Has llegado al final de las partes publicadas.

⏰ Última actualización: Dec 12, 2022 ⏰

¡Añade esta historia a tu biblioteca para recibir notificaciones sobre nuevas partes!

We Can Always Begin Again. || Olli MatelaDonde viven las historias. Descúbrelo ahora