Sängyn ympäröimä kehoni
Musiikin valtaamat korvani
Mieleni huutaa
Hiljaisuus
Joku puhuu
Hiljaisuus
Ylösnouseminen on suunnattoman matkan päässä
Vuorten takana
Ajan toisella puolen
Milessäni itken
Mielessäni huudan
Oikeasti vain olen
Puristavan tunteen helpotus rinnassani
Mutta vain tyhjyys jää
Pelkkää tyhjää kuin avaruus
Paitsi että nyt toivon tähdetkin ovat himmenneet
Sänky kuin upottava järvi
Masennus kuin hukuttava valtameri
Käteni ei kurota enää pintaan
En käytä happea itkemiseen
En käytä happea huutamiseen
Vain olen
Kurottaen alas mustaan ruusuun puhallan viimeisen kuplan ulos
YOU ARE READING
Jos mulla ei oo sanoja tai voimia.
PoetrySuomenkielisiä pieniä melankolisia ja pohdinnallisia runon tapaisia rakkaudesta, masennuksesta ja aikalailla mun elämästä yleisesti. Olen pahoillani jos näistä osa on samaistuttavia. Olen täysin avoin palautteelle:) En omista mitään näistä kuvista...
