Aleksi:
Kävelen taas Joonalta kohti kotia. Kevyt kevään tuuli osuu kasvoihini. Ihanaa. Pienessä hiprakassa kaikki on ihanaa.
Päätän mennä hetkeksi rannalle istumaan. Asetan perseeni penkille. Ihan sama, jos se vähän kastuu. Katson auringonnousua. Upeaa.
Kaivan taskusta Tuomolta saaman röökiaskin ja sytkärin. En siis polta normaalisti, mutta kyllä sitä silloin tällöin yhden röökin voi ottaa.
Sytytän sen. Ímen tuota myrkyä keuhkoihini. Tykkään olla yksin. "Kato Ale" kuulen jonkun puhuvan takanani. Käännän katseeni ja näen Livian. "Aa moi" vastaan ääni hieman sammaltaen.
"Ooks sä juonu?" Livia kysyy hieman huvittuneena samalla istuen viereeni. "Öö. . en" vastaan "Oothan sää" tämä naurahtaa.
"Okei kyl mä vähän" sammallan. Vedän taas myrkkyä keuhkoihini. "Ja mistä lähtien sä oot alkanu polttamaa?" Livia ihmettelee "En mä poltakkaan. Sain jämät kaverilt" vastaan.
"Tarkotatko siis Joonalta?" Livia kysyy. Nyökkään. "Mitäs sä ite tääl teet?" kysyn vuorostani "Kuhan tulin vaa kattoos auringonnousuu" hän vastaa. Nyökkään.
Hetken jälkeen olen saanut röökini poltettua. "Mäpä lähden tästä kotia" sammallan ja nousen ylös. "Mäki varmaan lähden" Livia komppaa.
Vielä ennen kuin lähdemme molemmat eri suuntiin niin tuo ottaa kauluksistani kiinni ja pussaa. Livia vetäytyy pois. Olen hämilläni.
"Oon tykänny susta vaikka ja kuinka kauan" tuo mutisee. Hymy nousee huulilleni. "Mäkin oon tykänny susta" vastaan.
Livia hymylee myös. "Joten.. haluisiks sä.. olla mun poikaystävä?" Livia kysyy. Otan tuon halaukseen. Kuiskaan tuon kovaan: "Tottakai haluan"
-
Pääsen kotiin. "Aleksi Matias Kaunisvesi" äiti odottaa minua eteisessä "No terve vaa sullekki" sanon välinpitämättömästi.
"Ihan oikeesti. Sä oot vasta 14 ja juopottelet jo" tämä sanoo "Enkä juopottele" vastaan "No joo et, mitä nyt joka viikonloppu tuut kännissä kotia" äiti toteaa.
Kohautan vain olkiani ja menen huoneeseeni. "Tästä puhutaan aamulla" äiti huutaa perääni. Paskat minua kiinnosta.
Huoneeseen päästyäni nakkaan vaatteet nurkkaan ja hyppään sängylleni. Avaan puhelimen ja menen snäppiin.
Kukaan ei ole laittanut snäppiä. Kiinnitän kuitenkin Livian vielä. Nyt laitan puhelimeni laturiin ja alan nukkumaan.
-
Herään aamulla huutoon: "Aleksi alakertaan!" Se oli isäni. Huokaisen. Vedän t-paidan päälle ja collarit jalkaan. Otan puhelimen mukaani ja laahustan alas.
"No mitä?" kysyn portaikolta. "Tuuppa tänne" äiti sanoo viittaen keittiöön. Huokaisen. "No?" kysyn "Sä oot ongelmissa nuorimies" isä toteaa
"Aijaa en tajunnukkaa" sanon viisastelevasti. "Älä jaksa viisastella" äiti toteaa. Pyöräytän silmiäni. "Me ollaan harkittu yhtä juttua" isä aloittaa.
Nostan kulmakarvojani. "Kerro" vastaan "Me ollaan mietitty et sulla ei oo hyvä tääl. Ja me ei pärjätä ton sun juopottelun kans" äiti jatkaa
"Joten me mietittiin, että sä lähtisit huomenna Ouluun sun setäs luo asumaan hetkeksi" isä jatkaa lopuun "Mitä helvettiä. En tasan oo muuttamas sinne" vastustan
"Ale kato ku tää ei oo sun pätös vaan meidän. Ja sitä paitsi Jarno -Aleksin setä- ei oo nähny sua aikoihin. Sä ehkä saisit uuen ja pareman kaveripiirinki" äiti selittää.
"Ihan saatanan sama, mutta en oo sinne muuttamas" sanon "Me lähdetään huomenna -lauantaina- ajamaan kohti Oulua" isä sanoo.
"En vitussa lähe!" huudan jo "Aleksi tää meijän päätös on sulle vaa hyväksi. Et enää pyöris niitte juoppo kaveries kans" äiti sano. Näytän keskisormeani ja lähden huoneeseeni.
"Alahan Aleksi sitten pakkaamaan!" isä huutaa perääni. Paiskaan oven kiinni. Vittujen vittu. En todellakaan halua minnekkään Ouluun.
Laitan kaveriporukan ryhmään viestiä.
Vitu juopot🍻
Minä: Vittu mun porukat aikoo lähettää mut Ouluun mun sedälle
Joona🍆: Mitä helvettiä
Tuomo🤤: Miks?
Konsta🖕: Hyvä kysymys
Minä: Koska oon juoppo ja oon teän kans tekemisis
Konsta🖕: Mitä paskaa
Minä: Jep. Mut ei kellää sattus ollee mitää viinaa? Meinaan et lähetään huomen nii mentäs kodalle viel juomaa
Tuomo🤤: Mulla on! Mennää kuuden mais?
Joona🍆: Sopii mulle
Minä. Ja mulle
Konsta🖕: Mullekki
Minä: Siel siis nähää
----
Sanoja: 538
YOU ARE READING
tuiki tuiki taivaan kirkkain tähti
FanfictionNostan katseeni maasta taivaalle. Tähdet näkyvät kirkkaana varsinki nyt jouluna. Harmi et sun piti lähtä takaisin. Eihän tata meän juttua sitten enään voinut jatkaakkaan. Et lähtenyt edes jouluksi vaan ihan pysyvästi takaisin. Ei tää elämä oo enää s...