tuiki tuiki taivaan kirkkain tähti

luku 12

Olli:

Herään. Hieron silmiäni ja katson puhelinta, 15.32. Käännän kylkeä ja nään Aleksin nukkumassa. En viitsi herättää tuota, joten lähden hivuttautuen pois hänen vierestä.

Kävelen keittiöön ja otan mehutiivisteen pöydältä. Jotai Mehukatin päärynätiivistettä. Iha ookoo makusta paskaa. Laitan sitä kahteen lasiin.

Kävelen mehujen kanssa huoneeseeni. Ale nukkuu vielä. Vien yöpöydälle lasit, otan kuitenkin hörpyn ensin omastani.

Kömmin takaisin tuohon. Vittu, herätin Alen. "Sori" kuiskaan "Ei se mitää" Ale sanoo ja ottaa puhelimensa. Tämän ilme muuttuu.

Aleksi:

Olli herätti minut äsken vahingossa. Otan puhelimeni, Jare on laittanu viestiä. Mitähän asiaa sillä nyt on. Avaan watsapin.

Jare: Tuu vähä äkkiä kotia, mul on tunnin pääst yks juttu sulle. 15.02

Minä: Tuun iha just 15.40

Jare: Käy eka siel Ollil pesul, en haluu et haiset iha viinalle 15.41

Minä: Miks oletat et oon eile juonu? 15.41

Jare: Laitoit et "Men Ollille yötä si" 15.42

Minä: No okei join vähä, et kerro porukoil 15.42

Jare: En kerro, jos oot tääl puoles tunnis 15.42

Minä: Got it 15.43

"Mun pitää lähtä. Saanks viel käydä pesul?" kysyn "Saat totta kai. Mut miks sun pitää lähtä?" Olli kysäisee "Jarel on joku juttu mulle ja, jos en oo puoles tunnis koton se kertoo porukoille et join" selitän nopeasti.

"Okei. Lainaa muute multa puhtait boxereit" Olli huikkaa ja heittää minulle yhdet "Kiitti, palautan nää pestyinä joskus" vastaan ja katoan pesuhuoneeseen

Peseydyttäni huikkaan heipat ja lähden. Minulla on 10min aikaa keretä takasi. Juoksen tien varres. Ihana pikku tuuli tuulee.

Pääsen kotia vielä, kun on 5min. aikaa. "Nii mitä sul oli?" kysyn Jarelta "Meille tulee vieraita nii pese kiitos viel hampaas, ku henkes haisee viel vähä viinalt" Jare huomauttaa

"Ugh" sanon ja menen vessaan, alan pesemään hampaitani. Kaikkea minäki joudun tekemään vieraiden eteen. Tajuan myös, että minulla on edelleen Ollin vaatteet päällä.

Ja myös minun vaatteet on Ollilla. No jaa, haen joskus. Pidän nää vaatteet sen ajaks, kun ne vieraat tulee. Ketähä ne ees on?

Varmaan Jare alkanu deittailees jotai naista, tai miestä, tai ei kumpaakaa. Saitte kuitenkin pointin. Astun ulos vessasta ja Jare on jo oven edessä oottamassa.

"No ootteks te Ollin kans joku juttu?" hän alkaa utelemaan "Ei mitää virallista, mutta säädetään. Uskallakki jumalauta kertoo sit porukoille" uhoan

"Trust me, en kerro" Jare lupaa "Parempi oiski" tokaisen. Samassa kuulen auton tulevan pihaan. Sieltä ne tullee. "Mee olkkariin" Jare käskee. Nyökkään ja menen sinne.

Kuulen oven avautuvan. Siel on vissiin kaks ihmistä. Pian he tulevat olohuoneeseen. Siellä on.. porukat. Ilmeeni muuttuu innostuneesta vihaseks.

"Moi Aleksi" äiti sanoo iloisena "No moi vaa sullekki" äyskäisen "Älä viitsi olla nui myrtsi" isä herjaa läppää "Viitsin" mumisen

"No mites sul on tääl menny?" äiti kysyy "Iha vitusti paremmin ku Vihdis, koska ei tarvii kattoo teitä" tiuskaisen "Aleksi" Jare sanoo

"Ei se mitää Jare. Mut meille kerrottii et sul on yks kaveri jo, kukas hän on?" isä kysyy "Ei kuulu teille millään lailla" jatkan äyskimistäni

"Kuuluuhan, me ollaan sun vanhemmat ja huoltajat" äiti väittää vastaan "Mua ei vittu kiinnosta ketä te ootte, mutta turha oottaa et tulisin olemaan teille kiva" tokaisen

"Aleksi jumalata! Me ollaan sun vanhemmat, sä oot ongelmanuori, joka tarvitsee apua ja tukea. Me koitetaan auttaa sua, mutta sua ei tunnu kiinnostavan" äiti pimahtaa

"Sieltä se tuli, ongelmanuori. Ootte maailman paskimmat vanhemmat. Te ette ymmärrä miks m teen nii paljo kaikkee paskaa, aina kiire tehä omia juttuja" huudan

"Sinä et huuda tai ees korota ääntäs meille. Hankala tietää, mitä sun päässäs liikkuu, kun herraa ei kotona pljon näy, etkä puhu enää meille" äiti vänkyröi

"Ei se teijän talo oo enää mun koti, tää on. Turha luulo sitte, että oon millään lomalla tulossa takasi" niskuroin

"Jumalauta Aleksi, mä en enään jaksa sua! Susta on tullu ihan hirveen raskas taakka kantaa. Sä et ymmärräkkään kuinka paljon mä oon itkeny sun takia" äiti pimahtaa

"En ehkä ymmärräkkään, mutta ite ootte sitä kerjänny. Te ette enää antanu mulle tarpeeks huomiota, ja tiiättehän, että se on lapselle tärkeetä. Mikael on varmasti samaa mieltä" vittuilen

"Älä ota Mikaelia tähän mukaan" isä huutaa "Otanpas, me ollaan juteltu sen kans ennen mun muuttoa tänne, siitäki tuli ongelmanuori ko ette antanu sill huomiota" tokaisen

"Sinä et tiedä mistään mitään. Vaikka se onki sun isoveli, se ei meinaa sitä, että tuntisit sitä. Se muutti laitokseen ennen ku olit syntyny" äiti sanoo

"Mä tiedän. Jumalauta mä vihaan teitä!" huudan "Pidä se turpa kiinni" äiti huutaa takaisin. Silmäni alkavat kostua.

"Okei, pidän" sanon melkein murtuen kyyneliin. Lähden kävelemään eteiseen. Laitan kengät jalkaan ja nahkatakin päälle.

Avaan oven. "Aleksi anteeks, älä mee-" äiti kerkeää anella ennen kuin läimäisen oven kiinni. Lähden juoksemaan. "Anteeks Aleksi, tuu takas" äiti huutaa

"Turha luulo" huudan näyttäessäni keskaria ja juostessa. "Aleksi" kuulen äidin huutavan, sen jälkeen tuon huudot ei enään tavoita minua.

Saavun hengästyneenä Ollin kotiovelle. Koputan. Ollihan sen tulee avaamaan. "Pääsisinks teille yötä taas?" kysyn "Pääset" Olli vastaa. Hymyilen ja halaan tuotan. Olli on ihana.

----

Sanoja: 755