tuiki tuiki taivaan kirkkain tähti

luku 13

Katariina:

"Mitä me tehdään ton pojan kans, ja mihin se ees meni?" panikoin "Rauhotu Kartsa, se meni Ollille" Jarno kertoo "Mistä sinä tiiät?" kysyn

"Jos se lähti tonne suuntaan nii varmasti meni, niistä on sitäpaitsi tullu hyvin läheisiä." tämä kertoo. Eli Olli on se Aleksin uus kaveri siis. 

"Mut mitä me tehään Allun kans?" jatkan kyselyäni "No ekana voisitte antaa hänelle tilaa, että ette tulis nui lyhyellä varotusajalla käymään" Jarno ehdottaa

"Ehkä oot oikees. Pitäskö Allul hankkia terapiakäyntei" pohdin "Mitä varten" rakas mieheni Ilpo kysyy "No.. tota päihde ongelmaa varten" vastaan

"Luulekko nää, että se muuttas asiaa Alen suhteen?" Jare kysyy "Ale.. onks sil uus lempinimiki?" Ilpo kysyy "On sillä. Se poika ei hirveesti oo ollu sellanen, mitä sanoitte" Jare tokaisee

"Eikö muka, millanen se on ollu sit?" kysyn "No kaikkee en saa kertoo, mutta Ale on aika ihana sillo, kun se tykkää jostaki" Jare möläytättää

"Kenestä se tykkää?" kysyn hieman innoissani "Perkele, ei kenestäkää, kuhan vaan möläytin vahingos" tämä esittää

"Älä esitä, kuka se tyttö on?" kysyn "En oo kertomas, en petä Alen luottamusta" Jare väittää vastaan "No haista paska" sanon muka mököttäen 

Aleksi:

Makoilemme Ollin sängyllä. "Haluuks kertoo, mikä se Jaren juttu oli?" hän kysyy varoen "Mun porukat, ne tuli käymään" kerron

"Sikskö sä tulit tänne, koska te tappelitte?" Olli kysyy. Nyökkään vain vastauksen merkiksi. Olli ottaa minut haliin. Ihana jätkä. Halaan tätä takaisin.

"Sä oot ihana" kuiskaan "En nii ihana ku nää" Olli vastaa "Voi kuule, kaikki ihmiset täl planeetal on ihanempia ku minä" vastaan. "Eikä ole" Olli vastaa "On" naurahdan

-

Kuulemme molemmat, kun oveen koputetaan. "Olli ja Aleksi, tulkaahan tänne" Ollin äiti huutaa. Katsahdamme molemmat toisiamme. 

Kävelemme olohuoneeseen jossa Ollin äiti on. Siellä on myös mun porukat. "Mitä helevttiä te teette täällä?" tiuskaisen "Anteeks siitä Allu, että huusin sulle" äiti pyytää anteeksi

"Joo no et saa. Mistä tiesitte et oon tääl?" kysyn "Jare ehotti" isä vastaa. Just. "Oliko muuta, en nimittäin täällä haluis alkaa huutaa teä kans?" kysyn 

"No me haluttiin vaan tulla varmistamaan, että sulla on kaikki hyvin ja haluttiin nähä tää sun kaveri" isä kertoo "No nyt tiiätte, että oon edellee vihanen ja ootte nähny Ollin joten heippa" tokaisen

Lähden kävelemään pois paikalta, kohti Ollin huonetta. Olli tulee perässäni. "Ei sun ehkä nui ilkee ois tarvinnu olla" tämä valittaa

"Minä saan olla niille nii ilkee ku haluan, iteppähä ne suututti mut laittamal tänne" tokaisen. Käännyn Ollin suuntaan ja näen hänen nyökkäävän.

"Käyäänks viel illemmal hakees meilt laturi mulle?" kysyn "Joo, sopii mulle" Olli vastaa. Nyökkään. Sitten päässäni välähtää.

"Voijaanks pliis leipoo tänää?" kysäisen "Hyvä idea. Mitä leivottas?" Olli kysyy vuorostaan "Oisko.. jotai keksei?" ehdotan

"Joo, käyn kattoos onks meil aineksia vaikka suklaakekseihi. Ooks allergine millekkää?" Olli kysyy "En oo" vastaan. Tämä vain nyökkää ja menee keittiöön.

Istahdan Ollin sängylle. "On meillä kaikki ainekset, kysyin samal nii saahaan leipoo" hän ilmoittaa. Nyökkään.

-

"Käyääks nyt meil ja sen jälkee aletaa leipoo?" ehdotan "Sopii" Olli tokaisee noustessaan sängyltä. Itse nousen perässä.

Kävelemme kotiin. Avaan oven. Porukat on viel tääl. Jare tulee katsomaan kuka tuli. Huomatessaan minut tuo kysyy: "Sopisko, jos te pojat jäisitte tänne yötä?" 

"Ei todellakaan, ei niin kauan ku nuo kaks on tääl, ja sitäpaitsi meen Ollille" kerron "No älä viitti" Jare sanoo "Viitsin, Ollikaa ei varmasti halua kuunnella, kun riidellään porukoitte kans" oletan

"No joo, sun vanhemmat on tääl sit keskiviikkoon" Jare ilmoittaa. Tänään on siis lauantai. "Eli oon keskiviikkoon asti Ollil" tokaisen "Etkä ole voit olla viikonlopun mut et viikol" Jare kieltää

Pyöräytän vain silmiäni ja menen huoneeseeni. Otan sieltä laturin ja palaan takaisin Jaren ja Ollin luo. "Me lähetää ny, moikka Jare" huikkaan

"Sanotha viel heipat sun vanhemmille" Jare kehottaa "En" sanon, avaan oven ja lähden Olli perässäni. "Kaua nää siis meinaat olla meil?" Olli kysyy

"Keskiviikkoon asti" vastaan "Entä ku et saanu" hän huomauttaa "Ihan sama, oon silti" vastaa. Näen sivusilmällä Ollin nyökkäävän. Ihana poju.

----

Sanoja: 624

Sori et lukui ei oo tullu, en vaa yksinkertasesti oo ehtiny ja jaksanu kirjottaa