tuiki tuiki taivaan kirkkain tähti

luku 8

Aleksi:

Viikko on mennyt siitä, kun muutin Ouluun. Koulu on perseest ja oon lintsannu jo kaks päivää. Oon kans tavannu ne Ollin kaverit. Ja oon kans värjänny mun hiukset mustaks.

Ne on iha jees ja kuulun niitte kaveriporukkaan. Eniten pidän Ollista. Hän on huomaavainen, hauska, auttaa ja ei heitä läppää kenenkää ulkonäöstä.

Ylipäätään Olli on ihana ihminen. Tuo pyörii koko ajan mun mieles. Tämän Ollikuplani pilaa kuitenkin rakas setäni Jare.

"Olliako mietit ku nui hymyilyttää?" hän kysyy "Joo. Entä sitte?" kysyn "Ei mitään. Taidat pikku hiljaa kallistua siihe poikaa" tää härnää

"Mite nii? Ja en oo homo" vastaan "Noku oot ollu omissa maailmoissas, puhut siitä koko ajan ja voitha sä olla bi tai pan" Jare luettelee

"En mä Ollin kans vois seurustella. Se on mun paras kaveri. Ei se näkis mua toisin enkä mäkään sitä" sanon. Tuo riipaisi vähän sisintäni.

Siis se, että Olli näkisi minut vain kaverina. Enhän minä nyt oikeasti oo Ollin perään.. enhän? Ei joku sellane ku minä voi olla poikie perää.

Kuplani keskeyttää Jare. "Olli taitaa olla ovella" tämä sanoo. Koputettiinko siihenki jossai vaihees muka?

"Mene ny avaamaa, että sun elämän rakkautes- siis kaveris ei tarvii oottaa nii kauaa" Jare patistaa mut ylös.

Menen ovelle. Pyyhin vähän vaatteitani. Huokaisen. Hymy huuliin ja ovi auki. Ollihan se siellä. "Moi" tervehdin "Moro" tämä tervehtii takaisin

"Pääsenks teille?" tämä kysyy "Pääset" vastaan ja päästän tuon sisälle. Menemme huoneeseeni. "Moro Jare" Olli tervehtii häntä "Mooii Alen boy- kaveri" tämä nauraa

"Leipäläpi umpeen kiitos" hymyilen. Laitan oven kii ja hyppään sängylle. "No mitäs?" kysyn "Noo mulla on yks juttu" Olli sanoo symppis äänel

"Ui juma kerro mullekki" innostun "Tykkään yhest tyypist" Olli kertoo. Hymyilen. Mutta samalla kuolen sisältä. Se tykkää jostaki muusta...

"Uuuuu kehe tyttöön oot iskeny silmäs?" kysyn "No.. se ei oo tyttö" Olli mumisee "Täh?" kysyn, koska en kuullut.

"Että se ei oo tyttö..." Olli sanoo vähän kuuluvammalla äänellä. Hymyilen hieman. Eli se saatan olla minä.

"OMG!" kiljun ku mikäkin pikku tyttö. "Kuka se on?" utelen "En mä sull kerro" Olli tivaa "No mitää? Tunnenks mä sen?" utelen

"Liian hyvin" Olli sanoo. Mitä paskaa? "Ooks ihastunu Jareen vai mun iskään? En tietääkseni tunne ketää muuta nii hyvi?" ihmettelen

Olli naurahtaa. "Ensinnäki en oo sun isää nähny ja Jare on ehkä vähä liian vanha, eikä oikeen mun typee" Olli jatkaa nauruaan

Miks mää en vaa tajua? Iha vitun tyhmä olo tuli. "Eli kenestä? En vaa tajua" ihmettelen "No se jääkööt sit mysteeriks" Olli vittuilee

"No haistappa sinä kuule paska" loukkaannun.

-

On ilta ja Olli lähti jo kotia. Mietin oikeesti edelleen, että kuka vittu se on kenestä Olli tykkää? Ihan oikeesti en vaa älyä.

No jaa. Ehkä se joskus kertoo ellen älyä ite eka. Jare koputtaa oveeni. "No?" kysyn "Kertoko se Olli, että se tykkää susta?" hän kysyy

"Tykkäis musta? Se sano et se tykkää yhestä pojasta kenet tunnen tosi hyvin" pohdin "Ei herran jestas. Etkö nää tajua?" Jare nauraa.

Katson tuota kysyvällä ilmeellä. "Se tykkää susta tyhmä. Kerta et oikeen tunne muita täältä hyvin ku ittes. Järki käteen" Jare nauraa

"Mut tunnenha mä sut täältä hyvin" mumisen "Ei saakeli sun kans. Ei se musta tykkää vaan susta. Oon vähä liian vanha" Jare jatkaa nauramistaan

"Ei se musta tykkää. Ei se vois" sanon "Punastut" Jare huomauttaa "Ihan sama. Kysyn siltä huomenna ku hengataan nii täst asiast" tokaisen.

Jare vain nyökkää ja lähtee pois. Ei kai tuo nyt oikeesti minusta voi tykätä. Eihän? En siis sano, että se on huono asia, mietin vaa et minusta.

Kaikista maailman ihmisistä minustako se pojan pallero alkaa tykkäämään. Ja ei Olli ei ole mielestän iso. Se vaa oli tollane sanaleikki.

Nyt. Jätä Ollit sun mielestä pois ja ala nukkumaan. Uni ei kyllä helposti tuu ku mietin vaan Ollia. Miten muka jaksan odottaa huomiseen?

----

Sanoja 590