Aleksi:
Syönnin jälkeen menen omaan huoneeseeni ja aijon alkaa kattomaa jotain elokuvaa. Päätän katsoa netflixistä The Fall:in.
Olen katsonu sitä puoleen väliin, kunnes Olli taas laittaa snäppiä. Avaan sen. Sieltä tuli naamakuva. Se oli yks niistä pojista siel kaupas.
Vastaan Ollille seinäkuvalla. En jaksa enään kattoo tuota elokuvaa. Laitan sen pois. Nousen sängyltä ylös ja lähden huoneestani.
"Mä lähen kävelylle Jarno" huikkaan "Joo, kunha et mee röökaamaa, juomaan, eksymään ja tuut ihmisten aikoihi kotia" tämä vastaa
"En mää nyt iha nii monta tuntia meinannu olla kävelyl" vastaan ja lähden. Tarpeeksi kauas tuosta talosta päästyäni otan sytkärin ja toisiks viimesen röökin taskusta.
Sytytän sen. kävelen Oulun keväisiä katuja pitkin samalla polttaen. Saan Ollilta kuvan taas. Avaan sen. Mitä paskaa. Tuo on ottanu kuvan minusta.
Tai ei varmaa tarkotuksella, mutta sillee et mä näyn tuon kuvassa. Laitan itse kuvan jossa hiukseni on silmillä ja mul on rööki suussa.
Meinaan köpästä nii kuvasta tuli pikkase heilahtanu. Iha sama. Kirjotan siihen: "Saatana nää salakuvasit mua" Lähetetään.
Saan Ollilta vastaukseks et: "Ai oliks se sinä? Oota siel mis oot" Jäähääs sitte oottaan. Tossa on penkki nii istutaas sitte siihe.
Pian näen, että rastapäinen poika tulee luokseni. "Moi. Sää oot kai Aleksi?" tuo kysyy "Joo oon" vastaan.
"Oliks sää muute tänää kaupas ja sanoit mun kaverii emoks?" Olli kysyy "No.. jooo" sanon naurahtaen "Hei sul on röökii. Saanks?" Olli pyytää
"Tää loppuu kohta mut ota tost iha uus. Se on sit viimene, että oot yhen velkaa" ojennan hänelle viimeisen röökin askista. Annan tuolle myös sytkärin.
"Me ollaan ilmeisesti samas koulus" totean "Ai jaaa" Olli sanoo. Istumme hetken hiljaa. "Mihin tänne nää siis muutit?" Olli rikkoo hiljaisuuden
"Muutin tän tien päätyyn harmaaseen ykskerroksiseen taloon" kerron. Olli nyökyttelee. "Itte asun tos talos" Olli osoittaa punaista kaksikerroksista taloa. Nyökkään.
Juttelemme siinä hetken aikaa. "Tuu huomenna mun ja niitte muitten kans. Meinataa juua vähä ja puhuu paskaa" Olli kutsuu mut mukaan
"Ooks sä iha varma ku se emo vaikutti aika vihaselta ja on viel huomen on viel sunnuntai?" kyseenalaistan "Oon oon. Ei me paljoo juoda ja Joel voi olla ehkä ärsyyntyny mut ihs" Olli vastaa
"No katotaa sitä huomen. Mun pitää nyt kuitenki alkaa lähtee nii setä ei epäile mitää" sanon ja nousen ylös.
"Okei. Nähää sit viimestää maanantaina. Heippa" Olli sanoo ja lähtee "Heippa" sanon ja lähden itsekkin kohti.. kotia?
"Löytykös muijia?" kuulen Jaren huutavan olkkarista "No hee hee. En menny niitä kattomaankaa. Löysin kyl yhen pojan" kerron samalla mennessäni olohuoneeseen
"Aa en mää tienny et oot poikie perrää. No käyhä seki" Jare vittuilee "En mä ny sitä tarkottanu. Mul on jo muija" sanon lösähtäessäni tuon viereen sohvalle
"Jaahas. Ookkos jo päässy tiiäts sä.. pesälle?" tuo kysyy "Ei vittu sun kans. Me alettiin seurustelee torstaina" vastaan
"No mitäs sillä on väliä?" Jare kyselee lisää "Ei olla ees keretty kunnolla pussata. Se pussas mua vaa nopeesti sillo ku se kerto sen tunteist" selitän
"Aa no sitte" rakas setäni toteaa. Nousen sohvalta ja menen keittiöön iltapalalle. Otan leipää ja syön sen. Sen jälkeen meen huoneeseeni puhelimelle.
Avaan Ollin snäpin. "Tuu meille huomen, jos haluut 18.00" tämä on laittanut. Ehkä nyt on mun tilaisuus saada kavereita.
Laitan tuolle kuvan jossa näytän peukaloa. Kirjoittan siihen, että: "vois tullakki" ja laitetaa. Olli kyllä vaikuttaa mukavalta.
Nyt mieleeni tuli omat frendini vihditä. Lähdin sieltä vain niin tylysti ja ne ei tiiä ees et lähin päivää aikasemmin. Toisaalta fuck it, ei mua kiinnosta kyl.
Haukottelen. Ennen kuin menen nukkumaan katson vielä Livian snäpi. "Öitä Ale<3" tämä on kirjoittanut. Toivotan tuollekkin hyvät yöt ja menen nukkumaan. Huomenna si jupottelemaan taas.
----
sania: 559
YOU ARE READING
tuiki tuiki taivaan kirkkain tähti
FanfictionNostan katseeni maasta taivaalle. Tähdet näkyvät kirkkaana varsinki nyt jouluna. Harmi et sun piti lähtä takaisin. Eihän tata meän juttua sitten enään voinut jatkaakkaan. Et lähtenyt edes jouluksi vaan ihan pysyvästi takaisin. Ei tää elämä oo enää s...