tuiki tuiki taivaan kirkkain tähti

luku 14

Aleksi:

Saavumme Ollille takaisin. Vien laturini tuon huoneeseen ja nyt alkaisimme sitten leipomaan. Mitähän siitäkin tulee, en nimittäin oo kovin hyvä siinä.

"Paljo sitä suolaa pitikää laittaa?" kysyn "Öö.. Ale, kekseihin ei tuu suolaa" Olli nauraa "Hups" totean "Paljo nää sitä sinne laitoit?" Olli kysyy

"Tota.. yks teelusikallinen" vastaan. Olli vain nauraa. "No, sitte niistä tulee vähä suolasia" Olli jatkaa huvittuneena. Mitä mää sanoin niistä leipomistaidoista.

Vilkaisen taakseni ettei Olli näe, kun maistan hieman tätä taikinaa. Laitan pienen taikinakökkäreen suuhuni. Maiskuttelen sitä hetken.

"Tää taikina ainaki on vähä suolasta" huikkaan Ollille "Mistä nää tiiät?" Olli kysyy "Öö.. arvelin vaa" vastaan

"Maistoiks nää sitä?" Olli nauraa "En" vastaan "No sitte minäki maistan" Olli toteaa ja astelee tarmokkaasti minun ja taikinan luo. Tämä maistaa sitä.

"Puhuit totta, mutta ei nää keksit oo pilal, vaikka suolaa laitoitki" hän tokaisee. Huh. "Pyötitellää nää nyt ja sit pistetää uunii" Olli päättää, nyökkään.

-

Uuni piippaa. Ryntäämme Ollin kanssa katsomaan tuotoksiamme. Olli avaa uuninluukkua ja kurkistaa sisään. "Nää on valmiit" Olli tokaisee ja ottaa patalaput.

"Ota tost toi ritiläjuttu ja vie se terassille, ehkä nää jäähtyis siel nopeemmi" Olli käskee, ja minähän teen työtä käskettyä.

Olli vie keksit pihalle. Hetken odottelun jälkeen pääsemme hakemaan keksit. Imaisemme osan naamaan, aika paskaa mut ei niin paskaa mitä oisin olettanu.

"Tulkaa ottaa" Olli huikkaa vanhemmilleen. He tulevat maistamaan. Nuiden ilmeet kertovat kaiken, keksimme ovat suorastaan jumalan luomia.

-

Makoilemme Ollin sängyllä ja selaamme puhelimia. "Tiiäks onks kellää tuolt koulust myydä röökii?" kysyn, Olli vastaa että: "No ei tuolta, mutta Joelilta voi ostaa". Nyökkään. 

En muista, että keltä sain askin joka on melkeen täys. Se on takkini taskussa. "Juu, ostan silt sitte ku omat loppuu" tokaisen. Ollin vuoro nyökätä.

"Mennääks kävelylle?" kysyn "Joo, ei jaksa täälläkää olla" Olli vastaa. Pääsemme ulos ja hetken kävelyn jälkeen kaivan röökin sekä sytkärin taskustani.

Sytytän sen. "Aleksi, mitä me ollaan sanottu tosta tupakoimisesta" kuulen äitin äänen takanamme. Käännyn.

"Juokse" totean ja lähden pinkomaan Ollin kanssa äiti perässäni. Alan nauramaan. "Aleksi Matias Kaunisvesi, nyt se tupakka pois suusta" äiti valittaa

Ei kauaakaan, kun olemme saaneet äidin pois kannoiltamme, oli vissiin ilta lenkil. "Aleksi Matias Kaunisvesi, kiva nimi" Olli toteaa

"No äläpä, mikäs sun kokonimi o?" kysyn "Olli Elias Matela" Olli kertoo "Ei hassumpi" vastaan. Olemme tulleet tutulle rannalle.

Istahdamme kiikkuihin. Vedän vielä viimeisen kerran tuon röökin savut keuhkoihini. Tallon sen sitten maahan. "Oisiks sää halunnu röökii?" tarjoan "Ei kiitos" Olli vastaa

"Ei sitte" sanon ja laitan askin takaisin taskuuni. Pieni alkukesän tuulenvire tuulee naamalleni. Ihanaa. Mun elämä on kääntynyt parempaan suuntaan, kun muutin tänne.

Tapasin Ollin, sain uusia kavereita ja mikä tärkeintä, pääsin kauemmas porukoista. Tieten on ehkä hieman ikävä jätkiä Vihdist, paitsi Konstaa.

Olli ilmeisesti huomaa, että olen omissa maailmoissani, koska yhtäkkiä tuo ilmestyy eteeni. Hän tarjoaa käsiään ja tartun niihin.

Olli vetää minut lämpimään SuUdElMaAn. Mä niin pidän tästä jätkästä. Olli on suorastaan täydellinen, toisinkuin minä, oon just vastakohta Ollista.

----

Sanoja: 454