Saran pov:
Istun vessanpöntönkannen päällä. Itkien hysteerisesti. "Miten mä olin niin tyhmä" Hoen itselleni päässäni ku katson positiivista raskaustestiä lavuaarin reunalla."Miten mä ikinä oon ollu niin vastuuton, vaikka kaikki on mulle hokenu että pitää olla varovainen ja välttyy tältä ja silti oon tässä tilanteessa" Otan sen käteeni ja tutkin puhelimen salamavalon kanssa onko se tosiaan positiivinen. Mutta vaikka kuinka yritän, en saa toista viivaa testistä katoamaan. Olen tosiaankin raskaana. "VITTUUUUU!!"
Mitä mä nyt teen, mä oon 15.v. En mä oo valmis äidiks. Mitä porukatki sanoo. Iskä varmaa heittää mut ulos, se muutenki vihaa Joelia. Ainii... Joel... Se suuttuu mulle ihan helvetisti eikä anna ikinä anteeks et kusin tän kaiken. Oltiin viime viikolla jätkien kanssa Rikun bileissä josta mun ja Joelin ilta jatku vähän pitemmälle. Ei olis pitäny. Mitä mä teen.....
"Muru, onks kaikki hyvin?"
Ei vittu, äiti...
"Joo, ömm.. Kaikki hyvin" tiedän että äiti ei usko tota.
"Sä et kuulosta siltä, päästäisiksä mut sinne"
"EN! MEE POIS!!" Mahtavaa Sara, toi ainaki vakuutti sen et kaikki ei oo hyvin.
"Sara kulta, päästä äiti sinne. Jutellaan."
Ehkä äiti on oikeessa, pakko mun on jollekki kertoo. Ja äiti osais ehkä auttaa.
Otan testin käteeni ja laitan sen takataskuuni. Raotan varovasti ovea ja päästän äidin sisälle, hän kaappaa minut haliinsa ja romahdan siihen. En jaksa esittää, että kaikki on hyvin, kun kaikki on päin persettä.
"Shhh... Itke vaan muru, se helpottaa."
Noin tunnin itkun jälkeen, sain itseni
Kerättyä. Noniin, nyt kerrot sille. "Ä-äiti..."
" Mm, kerro vaan..."
"Mä... Mä oon raskaana" Nyt se on ulkona, äiti tietää. Pidän katseen visusti varpaissani, en uskalla katsoa äitiä.
Ojennan tärisevin käsin testin äidille. Hän ottaa sen käteensä ja tutkiskelee sitä. Nyt se suuttu, ihan varmasti suuttu. Nyt ne heittää mut pihalle. Ihan varmasti.
"me käytettiin kyl Joelin kans ehkäsyä mut en tiiä miks, miks se ei toiminu. Mä oikeesti äiti lupaan että käytettiin. Mä ymmärrän kyl jos oot vihanen ja pettyny ja jos haluutte heittää mut ulos tai et..." Selitän kuin yrittäen pelastaa tilannettä mutta äiti keskeyttää minut.
"Shh.. Kultapieni, Ei tietenkää heitetä sua ulos. Kyl mä uskon että ootte käyttänyt ehkäisyä, ette te oo tyhmiä. Ei mikään ehkäisy oo satavarma. Ei oo rakas mitään hätää, kaikki järjestyy. Ihan varmasti järjestyy. Äiti lupaa sen. Tietääkö Joel?"
"E-ei vielä, en oo ehtiny viel kertoo sille. Se suuttuu mulle niin paljon". Nyyhkytän äidin olkapäätä vasten. "Se on fiksu poika, ei se sulle suutu, aluks voi näyttää siltä ku tottakai se tulee sillekkin yllätyksenä. Mitä jos soittaisit sen tänne ja kertoisit sille. Äiti voi olla sun tukena kun kerrot." "Mm... niin kai..." Mumisen äidille vastauksen ja otan puhelimeni altaan reunalta. Kaivan Joelin puhelinnumeron ja painan soittonappula-asiaa. Kuuluu pari tuuttausta ennen kuin hän vastaa.
"Moi muru, onks kaikki ok ku soitat tähän aikaan?"
"Joo, tai ei, tai on kai... en tiiä... Voi-Voitko vaan tulla tänne, jooko?"
"Joo, menee pari minsaa. Onks jotain sattunu?"
"Mä ömm.. mä kerron sul sit ku oot tääl"
"Oookeei?? Menee pari minsaa niinku sanoin. Oot rakas"
"Sä kans..."
Painan punaista ennen heippoja. Miten vitussa mä kerron sille... Se tulee suuttuu ihan helvetisti.
TIMESKIP SIIHEN ET JOEL ON SARAN LUONA
"Moih" Joel moikkaa avatessaan mun huoneen oven. "mm" Mumisen jälleen vastaukseksi.Päätin, että haluun kertoo Joelille ite, ilman äitiä, joten se jäi alakertaan kuulostelemaan tilannetta. Ahdistaa ihan helvetisti. "Mikä mun murulla on?" Joel istuu viereeni sängylle ja laittaa kätensä reidelleni. Otan hänen kätensä omaani ja puristan hellästi. Noniin Sara, rauhotu ja kerro sille. Nostan itkuiset silmäni hänen omiinsa "Lupaa mulle ettet suutu. Oikeesti lupaa." "Onks jotain sattunu?" "Lupaa nyt vaan. Kiltti..." Kuulostan jo melkein epätoivoiselta. "O-okei mä lupaan etten suutu. Mitä nyt?" Kerää ittes Sara, sä pystyt siihen. lasken katseeni takaisin minun ja joelin käsiin jotka pitävät kiinni toisistaan. "Mä-Mä oon raskaana...." Nostan katseentakaisin Joeliin, kohtaan vain tyhjän katseen joka tuijottaa seinää. "Mi-mitäh?" Annan Joelille testin käteen. "Onks tai et oonks mä sen isä?" Täh? Miks se ny tollasta kysyy, tottakai se on. "Totta vitussa oot, en mä ketään muuta oo pannu jos sä sitä mietit." Joel nielaisee ja kysyy "Aijoks sä pitää sen?" Pudistan päätäni ja purskahdan itkuun. "Ethän sä oo vihanen, pliis... Kiltti mä pyydän. Älä oo mulle vi..." Lauseeni loppuu kun tunnen lämpimät huulet omillani. Joel irrottautuu pususta ja laittaa otsansa otsaani vasten. "En tietenkää pönttö, en tietenkää oo vihanen. Jos sillee miettii ni mun vikahan se on et oot paksuna. Mähän ne pikku naperot suhu päästin." Repeämme molemmat nauramaan.
"Mä rakastan sua Joel"
"Niin mäki sua, me selvitään täst yhessä, eiks nii?"
"Jooh"
________________________________________________________________________________
Tosiaan päätin alottaa one shot-kirjan koska tää on mulle itelle paljon helpompi ku kokonainen kirja. Toki jos iskee inspis ni voi olla et kirjotan noita mun vanhoja kirjoja myös. Tää luku nyt on mitä on ku en oo kirjottanu pitkään aikaan ja oli vähä hakusessa et mites tää toimikaan.
Laittakaa ihmees shippi- idea ehdotus juttuja ja muutenki ideoita.
