Nikon pov:
Ollaan jonkun Rikun bileissä, se on Joonaksen isosiskon joku kaveri tai jotain. Istun nojatuolilla Joonas sylissäni ja sen jutellessa jonkun jätkän kanssa. "Joonas, mä meen Tommin kans ylös. Tuu sinne jos tule jotain, okei?" Joonaksen sisko nousee ylös Tommin sylistä. "Joo joo, mä osaan kyl huolehtii itestäni ja Niko kattoo mun perään jos tarve vaatii". "Mut oikeesti, tuut sinne sitte. Porukat sano että mun pitää huolehtii susta ja kattoo sun perään"." Joo jooo" Joonas vakuuttelee vaikka tiedän että hän ei ota asiaa tosissaan. Pian Joonaksen isosisko Noora, ja Tommi ovat hävinneet yläkertaan. Minulle iskee hirveä vessahätä. "Joonas, viittiks nousta, meen kuselle" ." Joo, mennään Allin kans ulos kattoo sen uutta kevarii, tuu sit sin" Pussaan Joonasta poskelle ja lähden etsimään tietäni kohti vessaa. Vessan löytäminen osottautui aika haastavaksi koska kaikki alla on hirveästi ihmisiä. Vihdoin kun löydän alakerran vessaan, huomaan sen olevan varattu. "Ei muutaku yläkerran vessaan" ajattelen itsekseni ja lähden kohti sitä. Huomaan heti portaiden yläpäässä vessan olevan toisella puolella käytävää. Vierashuoneen ohittaessani kuulen sieltä kantautuvaan ähkintää, että semmosta. Toisaalta, olihan se arvattavissa että Tommi ja Noora puuheilemaan tänne tuli. Hymähdän itsekseni ja lähden kohti sitä kirottua vessaa ennen kuin kusen housuuni. Hoidan asiani ja pesen kädet. Katson itseäni peilistä ja laitan vähän hiuksiani ennen kuin suuntaan ulos. Äänistäkin päätellen vierashuoneessa on loppu suora menossa ja kiusallani päätän lyödä nyrkillä vierashuoneen oveen. Juoksen nopeasti karkuun koska jos Tommi saisi mut kiinni itseteossa ni se ois varmasti viimeinen kerta ku mut elossa nähdään. Alakerrassa isken kenkäni jalkaan ja painelen ulos jossa Joonas istuu jonkun kevarin selässä. Mulla ei oo mitään hajua kenen kevari se on mutta toivon että Joonas ei oo, eikä aijo ajaa sillä. Joku jätkä antaa Joonakselle kypärän ja Joonas on jo laittamassa sitä päähänsä kun huudan "Muru, et sä voi ajaa sitä, et sä osaa ja jotain voi sattua". "Eikä satu, mä ajoin jo vähän matkaa ja ihan hyvin se meni". Seison nyt Joonaksen ja kevarin vieressä, pidän Joonaksen kypärästä kiinni. "eiku oikeesti, älä jooko". "Kyl Joonas ny tolla osaa ajaa, se on iha helppoo" Vieressä oleva poika sanoo. "Nii, kyl mä muru osaan. Ei mitään satu. Ihanaa kuiteski et huolehdit". En ehdi sanoa mitään kun Joonas painaa pusun huulilleni, laittaa kypärän päähänsä ja lähtee ajamaan kevaria. "M-mut..." Yritän sönkätä vielä Joonaksen perään mutta eihän hän tietenkään kuule. Tässä vaiheessa otan puhelimeni käteen ja laitan Nooralle viestin että tulee heti ulos. Ehdin juuri ja juuri lähettää viestin kun kuuluu kauhea räsähdys ja paukaus. Lähden juoksemaan tielle monen muun seuratessa perässä. Kauhistuksekseni Joonas makaa kevarin alla. Hän on ajanut lyhtypylvästä päin ja kevari on kaatunut hänen päälleen. Pian kevarin alta tulee verta. Kuulen juoksu askeleita takaani, pahoin pelkään että se on No..." ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!". Kuulen Nooran kiljuvan jostain takaani. Olen shokissa, en osaa tehdä mitään. Seison vain paikallani ja tuijotan onnetonta Joonasta tuon helvetin kevarin alla. Ambulanssin pillit kuuluu jostakin ja pian se myös tulevat näkyviin. Noora itkee hysteerisesti Tommin syleilyssä. Itse en tunne mitään. Seison vain. Pian tunnen kosketuksen olallani ja nään sivusilmälläni Ollin jonka posket ovat täynnä kyyneleitä. "Olli, se on shokissa, ei se reagoi." Kuulen Tommin sanovan. Pian Noora tulee eteeni ja rupeaa hakkaamaan rintakehääni nyrkeillään "Tää on sun syytä. Sä annoit sen ajaa tota saatana kevaria. Sun takii se on vittu kuollu." Tommi repii Nooran pois kimpustani ja jatkaa hänen rauhoitteluaan. Pian yksi kyynel valuu poskelleni. Sitä seuraa monet samanlaiset ja pian romahdan maahan itkemään...
Joonas on poissa ja se on mun syy...
